Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
And Eliphaz the Temanite answers and says:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
“Has one tried a word with you? You are weary! And who is able to keep in words?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Behold, you have instructed many, And feeble hands you make strong.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Your words raise up the stumbling one, And you strengthen bowing knees.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
But now, it comes to you, And you are weary; It strikes to you, and you are troubled.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Is your reverence not your confidence? Your hope—the perfection of your ways?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Now remember, Who, being innocent, has perished? And where have the upright been cut off?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
As I have seen—plowers of iniquity, And sowers of misery, reap it!
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
From the breath of God they perish, And from the spirit of His anger [are] consumed.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
The roaring of a lion, And the voice of a fierce lion, And teeth of young lions have been broken.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
An old lion is perishing without prey, And the whelps of the lioness separate.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
And a thing is secretly brought to me, And my ear receives a little of it.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
In thoughts from visions of the night, In the falling of deep sleep on men,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
Fear has met me, and trembling, And the multitude of my bones caused to fear.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
And a spirit passes before my face, The hair of my flesh stands up;
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
It stands, and I do not discern its aspect, A likeness [is] before my eyes, Silence! And I hear a voice:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
Is mortal man more righteous than God? Is a man cleaner than his Maker?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Behold, He puts no credence in His servants, Nor sets praise in His messengers.
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
Also—the inhabitants of houses of clay (Whose foundation [is] in the dust, They bruise them before a moth).
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
From morning to evening are beaten down, Without any regarding, they perish forever.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
Has their excellence not been removed with them? They die, and not in wisdom!”
