Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Then answered Eliphaz the Themanite, and said,

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

If we essay to address a word to thee, wilt thou be wearied? yet who is able to refrain from speaking?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Behold, thou hast [ere this] corrected many, and weak hands thou wast wont to strengthen.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Him that stumbled thy words used to uphold, and to sinking knees thou gavest vigor.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

Yet now, when it cometh to thee, thou art wearied: it toucheth even thee, and thou art terrified.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Is not then thy fear of God still thy confidence, thy hope equal to the integrity of thy ways?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Remember, I pray thee, who ever perished, being innocent? or where were the righteous destroyed?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

Even as I have seen, that those who plough wrong-doing, and sow trouble, have to reap the same.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

Before the breathing of God they perish, and before the breath of his nostrils they come to their end.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness have to scatter themselves abroad.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

But to me a word came by stealth, and my ear took in a scarcely perceptible whisper thereof.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

In intense thoughts out of visions of the night, when deep sleep falleth on men:

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

Dread came over me, with trembling, and it caused all my bones to shudder.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Then flitted a spirit past before my face; the hair of my body stood up:

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

It stood still, but I could not recognize its form; a figure was before my eyes, a slight whisper, then a [louder] voice I heard, saying,

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

Can a mortal be more righteous than God? or can a man be more pure than his Maker?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

Behold, in his servants he putteth no trust, and his angels he chargeth with folly:

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

How much less in those that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed till they come to be eaten by the moth?

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

From morning to evening are they broken to pieces: without laying it [to heart] they perish for ever.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Behold, their excellency which is in them is torn away: they die, and this without wisdom.