Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Then Eliphaz the Temanite answered and said,
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
If we analyse to commune with you, will you be grieved? but who can withhold himself from speaking?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Behold, you have instructed many, and you have strengthened the weak hands.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Your words have raised up him that was falling, and you have strengthened the feeble knees.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
But now it has come upon you, and you faint; it touches you, and you are troubled.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Is not this your fear, your confidence, your hope, and the uprightness of your ways?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Remember, I pray you, who ever perished, being innocent? or where were the righteous cut off?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
The old lion perishes for lack of prey, and the stout lion's whelps are scattered abroad.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Now a thing was secretly brought to me, and mine ear received a little thereof.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up:
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
It stood still, but I could not discern the form thereof: an image was before mine eyes, there was silence, and I heard a voice, saying,
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
How much less in them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth?
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding it.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
Does not their excellency which is in them go away? they die, even without wisdom.
