Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
But Eliphaz the Themanite, answering, said:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
If we start to speak to you, perhaps you will take it badly, but who can hold back the words he has conceived?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Behold, you have taught many, and you have strengthened weary hands.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Your words have reassured the wavering, and you have fortified the trembling knees.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
But now the scourge has overcome you, and you falter. It has touched you, and you are disturbed.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Where is your reverence, your fortitude, your patience, and the perfection of your ways?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Consider this, I beg you: who ever perished being innocent? Or when have the righteous been destroyed?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
In fact, I have instead seen those who work iniquity and who sow resentments, reap them,
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
perishing by the breath of God, and being consumed by the wrath of his spirit.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
The roaring of the lion, and the voice of the lioness, and the teeth of young lions have been worn away.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
The tiger has perished because it does not have prey, and the young lions have been scattered.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Furthermore, a word was spoken to me in secret, and, as if by theft, my ears received the pulse of its whisper.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
In the horror of a vision by night, when men are accustomed to be overtaken by a deep sleep,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
fear and trembling seized me and all my bones were terrified.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
And when a spirit passed before me, the hair on my body stood up.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
There appeared an image before my eyes, someone whose face I did not recognize, and I heard a voice like a gentle breeze.
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
Should man be justified in relation to God, or will a man be more pure than his Maker?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Behold, those who serve him are not steadfast, and in his angels he finds imperfection.
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
How much more will those who live in houses of clay, which have an earthly foundation, be consumed like the moth?
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
From morning all the way to evening, they will be cut down, and because no one understands, they will be destroyed without ceasing.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
But those who are left behind will be taken away from them; they will die, and not in wisdom.
