Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Then Eliphaz the Thaemanite answered and said,
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
Hast you been often spoken to in distress? but who shall endure the force of your words?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
For whereas you have instructed many, and have strengthened the hands of the weak one,
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
and have supported the failing with words, and have imparted courage to feeble knees.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Yet now [that] pain has come upon you, and touched you, you are troubled.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Is not your fear [founded] in folly, your hope also, and the mischief of your way?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Remember then who has perished, being pure? or when were the true-hearted utterly destroyed?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Accordingly as I have seen men ploughing barren places, and they that sow them will reap sorrows for themselves.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
They shall perish by the command of the Lord, and shall be utterly consumed by the breath of his wrath.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
The strength of the lion, and the voice of the lioness, and the exulting cry of serpents are quenched.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
The old lion has perished for lack of food, and the lions' whelps have forsaken one another.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
But if there had been any truth in your words, none of these evils would have befallen you. Shall not mine ear receive excellent [revelations] from him?
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
But [as when] terror falls upon men, with dread and a sound in the night,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
horror and trembling seized me, and caused all my bones greatly to shake.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
And a spirit came before my face; and my hair and flesh quivered.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
I arose and perceived it not: I looked, and there, was no form before my eyes: but I only heard a breath and a voice, [saying],
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
What, shall a mortal be pure before the Lord? or a man be blameless in regard to his works?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Whereas he trust not in his servants, and perceives perverseness in his angels.
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
But [as for] them that dwell in houses of clay, of whom we also are formed of the same clay, he smites them like a moth.
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
And from the morning to evening they no longer exist: they have perished, because they can’t help themselves.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
For he blows upon them, and they are withered: they have perished for lack of wisdom.
