Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Then Eliphaz the Temanite replied:

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

“If one ventures a word with you, will you be wearied? Yet who can keep from speaking?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Surely you have instructed many, and have strengthened their feeble hands.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Your words have steadied those who stumbled; you have braced the knees that were buckling.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

But now trouble has come upon you, and you are weary. It strikes you, and you are dismayed.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Is your reverence not your confidence, and the uprightness of your ways your hope?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Consider now, I plead: Who, being innocent, has ever perished? Or where have the upright been destroyed?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

As I have observed, those who plow iniquity and those who sow trouble reap the same.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

By the breath of God they perish, and by the blast of His anger they are consumed.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

The lion may roar, and the fierce lion may growl, yet the teeth of the young lions are broken.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

The old lion perishes for lack of prey, and the cubs of the lioness are scattered.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

Now a word came to me secretly; my ears caught a whisper of it.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

In disquieting visions in the night, when deep sleep falls on men,

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

fear and trembling came over me and made all my bones shudder.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Then a spirit glided past my face, and the hair on my body bristled.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

It stood still, but I could not discern its appearance; a form loomed before my eyes, and I heard a whispering voice:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

‘Can a mortal be more righteous than God, or a man more pure than his Maker?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

If God puts no trust in His servants, and He charges His angels with error,

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

how much more those who dwell in houses of clay, whose foundations are in the dust, who can be crushed like a moth!

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

They are smashed to pieces from dawn to dusk; unnoticed, they perish forever.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Are not their tent cords pulled up, so that they die without wisdom?’