Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Te vaengah Temani hoel Eliphaz loh a doo.
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
Te vaengah nang te ol neh n'noemcai saeh, na ngak aya? Tedae olthui te kuemsuem ham unim aka noeng eh?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Muep na toel tih kut kha rhoek khaw na talong coeng te.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Aka paloe rhoek te na olthui loh a thoh tih khuklu aka khun khaw na caang sak.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Tedae namah taengla ha loe tih na ngak coeng, namah te m'ben tih na let coeng.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Na hinyahnah, na ueppangnah, na ngaiuepnah, na longpuei kah thincaknah khaw om pawt nim?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Poek van laeh, ommongsitoe he paltham nim? Aka thuem rhoek te melam a thup?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Ka hmuh vanbangla boethae aka thoe tih aka soem khaw amah long ni thakthaenah a ah.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
Pathen kah hiil dongah milh uh tih a thintoek khohli dongah khap uh coeng.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
Sathueng khaw kawknah neh sathuengca khaw a ol neh om dae sathuengca khaw a no tloong.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Maeh a mueh lamloh sathueng te milh tih sathuengnu ca rhoek khaw pam uh.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Ka taengah ol a huen tih a olduem loh kai hna a lat sak.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
Hlang he khoyin olphong lamkah pomnah khuiah a ih muelh vaengah.
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
birhihnah loh kai m'mah tih thuennah neh ka rhuh boeih a rhih sak.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Mueihla loh ka maelhmai a pah vaengah ka mul ka saa poenghu.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
A pai vaengah khaw a mueimae ka hmat moenih. A muei tah ka mikhmuh ah om tih bidip ol a yaak.
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
Pathen lakah hlanghing he tang tih anih aka saii lakah ah hlang caihcil ngai a?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
A sal rhoek soah tangnah pawt tih a puencawn te a lolh la a khueh atah,
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
Laipi neh lai im dongah kho aka sa aisat te bungbo hmai ah a khoengim pop coeng.
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Mincang lamloh hlaem duela a phop te a yoeyah la a milh khaw mingpha pawh.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
Amih lamkah a a hlangrhuel a phil pah vaengah a duek uh moenih a? Te dongah cueihnah neh a om moenih a?
