Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿O miraste tú las ciervas cuando están pariendo?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
¿Contaste tú los meses de su preñez, y sabes el tiempo cuando han de parir?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Como se encorvan, quebrantan sus hijos, pasan sus dolores.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Como después sanan los hijos, crecen con el grano; salen y nunca más vuelven a ellas.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
¿Quién echó libre al asno montés, y quién soltó sus ataduras?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Al cual yo puse casa en la soledad, y sus moradas en la tierra salada.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Se ríe de la multitud de la ciudad; no oye las voces del que demanda los peajes.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Rebusca los montes para su pasto, y anda buscando todo lo que está verde.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
¿Por ventura querrá el unicornio servirte a ti, ni quedar a tu pesebre?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿Labrará los valles en pos de ti?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
¿Por ventura confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, y le fiarás tu labor?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, y que la allegará en tu era?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
¿Diste tú hermosas alas al pavo real, o alas y plumas al avestruz?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
El cual desampara en la tierra sus huevos, y sobre el polvo los calienta,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
y se olvida de que los pisará el pie, y que los quebrará alguna bestia del campo.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Se endurece para con sus hijos, como si no fuesen suyos, no temiendo que su trabajo haya sido en vano;
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
porque Dios lo hizo olvidar de sabiduría, y no le dio inteligencia.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
A su tiempo se levanta en alto, y se burla del caballo y del que se monta en él.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿Vestiste tú su cerviz de relincho?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
¿Por ventura le espantarás tú como a alguna langosta? El resoplido de su nariz es formidable;
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
escarba la tierra, se alegra en su fuerza, sale al encuentro de las armas;
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
hace burla del espanto, y no teme, ni vuelve el rostro delante de la espada.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Contra él suena la aljaba, el hierro de la lanza y de la pica;
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
y él con ímpetu y furor escarba la tierra, sin importarle el sonido de la trompeta;
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
antes los toques de trompeta le infunden ánimo; y desde lejos huele la batalla, el estruendo de los príncipes, y el clamor.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
¿Por ventura vuela el gavilán por tu industria, y extiende hacia el mediodía sus alas?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
¿Por ventura enaltece el águila por tu mandamiento, y pone en alto su nido?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Ella habita y está en la piedra, en la cumbre del peñasco y de la roca.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
Desde allí acecha la comida; sus ojos observan de muy lejos.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Sus polluelos chupan la sangre; y donde hubiere muertos, allí está.
