Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
“¿Sabes cuándo paren las cabras salvajes? ¿Has observado los dolores de parto de los ciervos?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
¿Sabes cuántos meses llevan a sus crías? ¿Sabes en qué momento dan a luz?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Se agazapan en el parto para dar a luz a sus crías.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Sus crías se fortalecen en el campo, se van y no vuelven.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
“¿Quién le dio la libertad al asno salvaje? ¿Quién lo liberó de sus ataduras?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Yo le he dado el desierto como hogar, las llanuras saladas como lugar para vivir.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Desprecia el ruido de la ciudad; no necesita escuchar los gritos del conductor.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Caza en los montes los pastos, buscando toda clase de plantas verdes para comer.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
“¿Está dispuesto el buey salvaje a servirte? ¿Pasará la noche en tu pesebre?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
¿Puedes atar un buey salvaje a un arado? ¿Puedes hacer que labre tus campos por ti?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Como es tan poderoso, ¿puedes confiar en él? ¿Puedes confiar en él para que te haga el trabajo pesado?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
¿Estás seguro de que recogerá tu grano y lo llevará a tu era?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
“El avestruz bate con orgullo sus alas, pero no se parecen en nada a las plumas de vuelo de la cigüeña.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
La avestruz abandona sus huevos en el suelo, dejándolos para que se calienten en el polvo.
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
No cree que puedan ser aplastados bajo sus pies, pisoteados por un animal salvaje.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Es dura con sus crías, actuando como si no le pertenecieran. No le importa que todo su trabajo haya sido en vano.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Porque yo, Dios, la hice olvidar la sabiduría; no tuvo su parte de inteligencia.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Pero cuando lo necesita, puede saltar y correr, burlando al caballo y a su jinete con su velocidad.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
“¿Le diste al caballo su fuerza? ¿Le pusiste crines en el cuello?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
¿Le hiciste capaz de saltar como una langosta? Su fuerte resoplido es aterrador.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Da zarpazos en el suelo, se levanta con fuerza y se lanza a la batalla.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Se ríe del miedo; no se asusta en absoluto.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
El carcaj lleno de flechas resuena contra él; la lanza y la jabalina resplandecen a la luz del sol.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Temblando de rabia galopa por el suelo; no puede quedarse quieto cuando suena la trompeta.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Cuando suena la trompeta, está listo; siente el sonido de la batalla desde lejos, oye los gritos de los comandantes.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
“¿Es por tu sabiduría que el halcón se eleva, extendiendo sus alas hacia el sur?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
¿Acaso ordenas al águila que vuele alto y haga su nido en las cumbres de los montes?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Vive entre los acantilados y se posa en un peñasco remoto.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
Desde allí espía a su presa desde lejos, fijando su mirada en su víctima. Sus polluelos tragan sangre con avidez.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Donde están los cadáveres, allí se encuentran las aves de rapiña”.
