Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Sabes tu o tempo em que as cabras montesas dão filhotes? Ou observaste tu as cervas quando em trabalho de parto?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Contaste os meses que elas cumprem, e sabes o tempo de seu parto?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Quando se encurvam, produzem seus filhos, [e] lançam de si suas dores.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Seus filhos se fortalecem, crescem como o trigo; saem, e nunca mais voltam a elas.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Quem despediu livre ao asno montês? E quem ao asno selvagem soltou das ataduras?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Ao qual eu dei a terra desabitada por casa, e a terra salgada por suas moradas.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Ele zomba do tumulto da cidade; não ouve os gritos do condutor.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
A extensão dos montes é seu pasto; e busca tudo o que é verde.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Por acaso o boi selvagem quererá te servir, ou ficará junto de tua manjedoura?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Ou amarrarás ao boi selvagem com sua corda para o arado? Ou lavrará ele aos campos atrás de ti?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Confiarás nele, por ser grande sua força, e deixarás que ele faça teu trabalho?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Porás tua confiança nele, para que ele colha tua semente, e a junte em tua eira?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
As asas da avestruz batem alegremente, mas são suas asas e penas como as da cegonha?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Ela deixa seus ovos na terra, e os esquenta no chão,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
E se esquece de que pés podem os pisar, e os animais do campo [podem] os esmagar.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Age duramente para com seus filhos, como se não fossem seus, sem temer que seu trabalho tenha sido em vão.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Porque Deus a privou de sabedoria, e não lhe repartiu entendimento.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Porém quando se levanta para correr, zomba do cavalo e do seu cavaleiro.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
És tu que dás força ao cavalo, ou que vestes seu pescoço com crina?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Podes tu o espantar como a um gafanhoto? O sopro de suas narinas é terrível.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Ele escarva a terra, alegra-se de sua força, [e] sai ao encontro das armas;
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Ele zomba do medo, e não se espanta; nem volta para trás por causa da espada.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Contra ele rangem a aljava, o ferro brilhante da lança e do dardo;
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Sacudido-se com furor, ele escarva a terra; ele não fica parado ao som da trombeta.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Ao som das trombetas diz: Eia! E desde longe cheira a batalha, o grito dos capitães, e o barulho.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Por acaso é por tua inteligência que o gavião voa, [e] estende suas asas para o sul?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Ou é por tua ordem que a água voa alto e põe seu ninho na altura?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Nas penhas ela mora e habita; no cume das penhas, e em lugares seguros.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
Desde ali espia a comida; seus olhos avistam de longe.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Seus filhotes sugam sangue; e onde houver cadáveres, ali ela está.
