Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Vai tu zini to laiku, kad mežu kazas dzemdē, vai tu esi manījis stirnu dzemdēšanu?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Vai tu vari skaitīt tos mēnešus, kad tās nesās, un vai zini to laiku, kad tās vedās,
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Kad tās lokās, saviem bērniem liek izplēsties cauri un nokrata savas sāpes?
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Viņu bērni nāk spēkā, uzaug laukā, tie iziet un neatgriežas pie tām atpakaļ.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Kas meža ēzelim licis vaļā staigāt, un kas tā zvēra saites ir atraisījis,
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Kam Es klajumu esmu devis par māju un tuksnesi par dzīvokli?
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Viņš apsmej pilsētas troksni, un dzinēja brēkšanu tas nedzird.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Tas dzenās pa kalniem, kur viņam ir barība, un meklē visādu zaļu zāli.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Vai tu domā, ka meža vērsis tev kalpos, vai tas naktī paliks pie tavas siles?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Vai tu meža vērsi ar dzeņaukstēm māki piesiet pie arkla, vai tas pēc tava prāta ecēs ielejās?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Vai tu uz to vari paļauties, ka tam daudz spēka, un viņu ņemsi savā darbā?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Vai tu viņam vari uzticēt, ka tas tev atkal savāks tavu izsējumu un savedīs tavā piedarbā?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
Strausa spārni jautri plivinājās, vai tie ir mīlīgi, kā stārķa spārni un spalvas?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Tas savas olas atstāj zemē, lai smiltīs silst,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
Un aizmirst, ka kāja tās var samīt, un lauka zvēri tās var samīdīt.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Tas nežēlo savus bērnus, tā kā tie tam nepiederētu; un ka velti dējis, par to tas nebēdā.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Jo Dievs tam atņēmis gudrību un nav devis daļu pie saprašanas.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Bet kad tas projām šaujas, tad tas apsmej zirgu un jātnieku.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Vai tu zirgam vari dot spēku un viņam kaklu pušķot ar krēpēm?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Vai tu tam vēlējis lēkt kā sisenim? Kad tas lepni šņāc, tad jaizbīstas.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Viņš cērt ar kāju ielejā un ir priecīgs ar spēku un iziet pretī apbruņotam pulkam.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Viņš smejas par bailēm un netrūkstas un nebēg atpakaļ no zobena.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Kad bultas skan makā un šķēpi un zobeni zib,
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Tad tas raustās, trako un uzcērt zemi un nav turams uz vietas, kad trumetes skan.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Kad trumetes skan, tad tas iezviedzās, un samana kaušanu no tālienes, kara kungu saukšanu un kara troksni.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Vai caur tavu padomu vanags lidinājās un izplēš savus spārnus pret dienasvidu?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Vai uz tavu vārdu ērglis dodas uz augšu, un taisa savu ligzdu augstumā?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Viņš dzīvo akmens kalnos un tur paliek uz augstām klintīm un kalnu galiem.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
No turienes viņš lūko pēc barības, un viņa acis redz tālu.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Viņa bērni dzer asinis, un kur maitas, tur viņš ir.
