Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Ismered-e a kőszáli zergék ellésének idejét, a szarvasünőnek vajúdását megvigyázod-e;
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
számlálod-e a hónapokat, melyeket kitöltenek, s ismered-e ellésük idejét?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Legörnyednek, kölykeiket világra hozzák, fájdalmaikat elbocsátják.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Fiaik erőre kapnak, felnövekednek a szabadban, kimennek és nem térnek vissza.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Ki bocsátotta szabadon a vadszamarat, s az erdei szamár köteleit ki oldotta meg?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Amelynek a sivatagot tettem házává, és lakásává a sós földet;
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
nevet a városnak zaján, a hajtónak lármázását nem hallja;
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
a mit a hegyeken kifürkészett, az legelője, s minden zöld után kutat.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Akarna-e a reém téged szolgálni, avagy meghál-e jászolodnál?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Odakötöd-e a reémet istrángjával a barázdához, vagy boronálja-e a völgyeket to utánad?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Bízhatsz-e benne, mert nagy az ereje, s ráhagyhatod-e szerzeményedet?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Hiszel-e benne, hogy behordja vetésedet s begyűjti szérűdre?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
A strucznak szárnya vígan csattog, vajon tolla jámbor-e, meg tollazata?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Mert a földnek hagyja tojásait és a poron melegíti,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
s felejti, hogy a láb eltiporja s a mező vadja széttapossa;
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
keménykedik fiókáival, mintha nem volnának övéi, hogy hiába a fáradalma, az nem a rettegése;
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
mert Isten elfeledtette vele a bölcsséget, s nem adott neki részt az értelemben.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
A midőn a magasba szökell, neveti a lovat és lovasát.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Adsz-e a lónak erőt, öltesz-e nyakára sörényt?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Ugráltatod-e mint a sáskát?
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Fenséges tüsszögése – rettenet.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Kémlelnek a síkon, akkor örvend erejében, kivonul a fegyver elébe; nevet a félelemnek, s nem retten meg s nem hátrál meg kard elől.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Fölötte zörög a tegez, villogó dárda és lándzsa;
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
tombolva és háborogva habzsolja a földet, s nem marad helyén, a mikor hallik a harsona.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
A mint hallik a harsona, azt mondja: Haj; messziről szimatolja a csatát, a vezérek dörgedelmét és a riadást.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
A te értelmedből repül-e fel a karvaly s terjeszti szárnyait a délnek;
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
avagy parancsodra emelkedik-e a sas, midőn magasba rakja fészkét?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Sziklán lakik és honol, sziklának fokán és hegyi várban;
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
onnan kémlel eledelre, messzire tekintenek ki szemei:
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
fiókái pedig vért hörpölnek, s a hol holttetemek vannak, ott van ő.
