Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Kennst du die Zeit, wo die Felsgemsen werfen, und überwachst du das Kreißen der Hirschkühe?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Zählst du die Monde, während derer sie trächtig sind, und weißt du die Zeit, wann sie gebären?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Sie kauern nieder, lassen ihre Jungen zur Welt kommen, entledigen sich leicht ihrer Geburtsschmerzen.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Ihre Jungen erstarken, werden im Freien groß; sie laufen davon und kehren nicht wieder zu ihnen zurück.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Wer hat den Wildesel frei laufen lassen und wer die Bande dieses Wildfangs gelöst,
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
dem ich die Steppe zur Heimat angewiesen habe und zur Wohnung die Salzgegend?
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Er lacht des Gewühls der Stadt, den lauten Zuruf des Treibers hört er nicht.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Was er auf den Bergen erspäht, ist seine Weide, und jedem grünen Halme spürt er nach.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Wird der Büffel Lust haben, dir zu dienen oder nachts an deiner Krippe zu lagern?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Kannst du den Büffel mit seinem Leitseil an die Furche binden, oder wird er über Talgründe die Egge hinter dir herziehen?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Darfst du ihm trauen, weil er große Kraft besitzt, und ihm deinen Ernteertrag überlassen?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Darfst du ihm zutrauen, daß er deine Saat einbringen und sie auf deiner Tenne zusammenfahren werde?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
Die Straußenhenne schwingt fröhlich ihre Flügel: sind es aber des (liebevollen) Storches Schwingen und Gefieder?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Nein, sie vertraut ihre Eier der Erde an und läßt sie auf dem Sande warm werden;
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
denn sie denkt nicht daran, daß ein Fuß sie dort zerdrücken und ein wildes Tier sie zertreten kann.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Hart behandelt sie ihre Jungen, als gehörten sie ihr nicht; ob ihre Mühe vergeblich ist, das kümmert sie nicht;
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
denn Gott hat ihr große Klugheit versagt und ihr keinen Verstand zugeteilt.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Doch sobald sie hoch auffährt zum Laufen, verlacht sie das Roß und seinen Reiter.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Gibst du dem Roß die gewaltige Stärke? Bekleidest du seinen Hals mit der wallenden Mähne?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Machst du es springen wie die Heuschrecke? Sein stolzes Schnauben – wie erschreckend!
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Es scharrt den Boden im Blachfeld und freut sich seiner Kraft, zieht der gewappneten Schar entgegen.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Es lacht über Furcht und erschrickt nicht, macht nicht kehrt vor dem Schwert;
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
auf ihm klirrt ja der Köcher, blitzen der Speer und der Kurzspieß.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Mit Ungestüm und laut stampfend sprengt es im Fluge dahin und läßt sich nicht halten, wenn die Posaune erschallt;
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
bei jedem Trompetenstoß ruft es ›Hui!‹ und wittert den Kampf von fern, den Donnerruf der Heerführer und das Schlachtgetöse.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Hebt der Habicht dank deiner Einsicht die Schwingen, breitet seine Flügel aus nach dem Süden zu?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Oder schwebt der Adler auf dein Geheiß empor und baut sein Nest in der Höhe?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Auf Felsen wohnt er und horstet auf Felszacken und Bergspitzen;
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
von dort späht er nach Beute aus: in weite Ferne blicken seine Augen;
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
und seine Jungen schon verschlingen gierig das Blut, und wo Erschlagene liegen, da ist auch er.«
