Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Est-ce que tu connais le temps de l’enfantement des chèvres sauvages dans les rochers? ou as-tu observé des biches lorsqu’elles enfantaient?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
As-tu compté les mois de leur conception, et sais-tu le temps de leur enfantement?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Elles se courbent pour mettre bas leur faon, et elles enfantent, et elles poussent des hurlements.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Leurs petits se séparent et vont au pâturage; ils sortent et ne reviennent pas vers elles.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Qui a laissé aller l’onagre libre, qui a rompu ses liens?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Je lui ai donné dans la solitude une maison, et ses lieux de retraite dans une terre de sel.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Il méprise la multitude d’une ville, et il n’entend pas le cri d’un exacteur.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Il regarde de tous côtés les montagnes, lieux de son pâturage, et il cherche tous les herbages verts.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Est-ce qu’un rhinocéros voudra te servir, ou demeurera-t-il à ton étable?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Est-ce que tu lieras un rhinocéros à tes traits, pour qu’il laboure? ou rompra-t-il les glèbes des vallons après toi?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Est-ce que tu auras confiance en sa grande force, et lui laisseras-tu tes travaux?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Est-ce que tu croiras qu’il te rendra tes semailles et qu’il remplira ton aire?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
L’aile de l’autruche est semblable aux ailes du héron et de l’épervier.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Quand elle abandonne ses œufs sur la terre, sera-ce toi, par hasard, qui les réchaufferas dans la poussière?
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
Elle oublie qu’un pied les foulera, ou que la bête des champs les écrasera.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Elle est dure pour ses petits, comme s’ils n’étaient pas les siens, elle a rendu son travail inutile, en les abandonnant, aucune crainte ne l’y obligeant.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Car Dieu l’a privée de sagesse, et ne lui a pas donné l’intelligence.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Dans l’occasion, elle élève en haut ses ailes; elle se rit du cheval et de celui qui le monte.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Est-ce que tu donneras au cheval de la force, ou environneras-tu son cou de hennissements?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Est-ce que tu le feras bondir comme les sauterelles? La gloire de ses naseaux est la terreur.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Il creuse de son sabot la terre, il s’élance avec audace; il court au-devant des hommes armés;
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Il méprise la peur, il ne cède pas au glaive.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Sur lui retentira le bruit du carquois, la lance étincellera ainsi que le bouclier.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Bouillonnant et frémissant il dévore la terre, et ne tient aucun compte du bruit de la trompette, lorsqu’elle sonne le retour.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Dès qu’il entend le clairon, il dit: Oh! il sent de loin une guerre, l’exhortation des chefs, et les cris confus d’une armée.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Est-ce par ta sagesse que l’épervier se couvre de ses plumes, étendant ses ailes vers le midi?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Est-ce à ton ordre que l’aigle s’élèvera, et placera son nid dans les lieux les plus élevés?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
C’est dans des pierres qu’il demeure, et c’est sur des rocs escarpés et des rochers inaccessibles qu’il fait son séjour.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
De là il contemple sa proie, et ses yeux voient de loin.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Ses petits lécheront le sang, et partout où est un cadavre, soudain il est présent.
