Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Do you know at what time the wild goats in the rocks bear their young? Can you watch when the deer are having their fawns?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Can you count the months that they gestate? Do you know the time when they bear their young?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They crouch down and birth their young, and then they finish their labor pains.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Their young ones become strong and grow up in the open fields; they go out and do not come back again.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Who let the wild donkey go free? Who has untied the bonds of the swift donkey,
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
whose home I have made in the Arabah, his house in the salt land?
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He laughs in scorn at the noises in the city; he does not hear the driver's shouts.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
He roams over the mountains as his pastures; there he looks for every green plant to eat.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Will the wild ox be happy to serve you? Will he consent to stay by your manger?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Can you use ropes to hold the wild ox in the furrows? Will he harrow the valleys as he follows after you?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Will you trust him because his strength is great? Will you leave your work to him to do?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Will you depend on him to bring your grain home, to gather the grain for your threshing floor?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
The wings of the ostrich wave proudly, but are they the pinions and plumage of love?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
For she leaves her eggs on the earth, and she lets them keep warm in the dust;
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
she forgets that a foot might crush them or that a wild beast might trample them.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
She deals roughly with her young ones as if they were not hers; she does not fear that her labor might have been in vain,
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
because God has deprived her of wisdom and has not given her any understanding.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
When she runs swiftly, she laughs in scorn at the horse and its rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Have you given the horse his strength? Did you clothe his neck with his flowing mane?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Have you ever made him jump like a locust? The majesty of his snorting is fearsome.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
He paws in might and rejoices in his strength; he rushes out to meet the weapons.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He mocks fear and is not dismayed; he does not turn back from the sword.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
The quiver rattles against his flank, along with the flashing spear and the javelin.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
He swallows up ground with fierceness and rage; at the trumpet's sound, he cannot stand in one place.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Whenever the trumpet sounds, he says, 'Aha!' He smells the battle from far away— the thunderous shouts of the commanders and the outcries.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Is it by your wisdom that the hawk soars, that he stretches out his wings for the south?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Is it at your orders that the eagle mounts up and makes his nest in high places?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
He lives on cliffs and makes his home on the peaks of cliffs, a stronghold.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From there he searches for victims; his eyes see them from very far away.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
His young also drink up blood; where killed people are, there he is.”
