Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
“[Job], do you know at what time/season [of the year] the female mountain goats give birth? Have you watched the wild deer while their fawns were being born?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Do you know how many months pass from the time they become pregnant until their fawns are born?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
[When they give birth, ] they crouch down so that the fawns do not [get hurt by] falling to the ground when they are born.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
The young fawns grow up in the open fields, and then they leave their mothers and do not return to them again.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
“Who allows the wild donkeys to go wherever they want [DOU]?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
I am the one who put them in the desert, in places where grass does not grow.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
They do not like the noise in the cities; [in the desert] they do not have to listen to the shouts of those who force donkeys to work.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
They go to the hills to find food; there they search for grass to eat.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
:Will a wild ox agree to work for you? Will it allow you to keep it penned up at night in the place where you put feed for your animals?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
And can you fasten it with a rope so that it will plow furrows/trenches in your fields?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Since it is very strong, can you trust it to work for you? Can you go away after you tell it what work it should do [and assume that it will do that work]?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Can you rely on it to come back [from the field], bringing your grain to the place where you thresh it?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
“[Think also about] the ostriches. [They] joyfully flap their wings, but they do not have wing feathers [that enable them to fly] like storks do.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Ostriches lay their eggs on top of the ground [and then walk away], leaving the eggs to be warmed in the sand.
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
Ostriches do not worry that some wild animal may step on the eggs and crush them [DOU].
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Ostriches act cruelly towards their chicks; they act as though the chicks belonged to some other ostrich. They are not concerned if [their chicks die], [and so] the laying of the eggs was in vain.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
That is because I did not allow ostriches to be wise. I did not enable them to be intelligent.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
But, when they get up and begin to run, they scornfully laugh at horses with their riders [because the horses cannot run as fast as the ostriches!]
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
And [think about] horses. [Job], are you the one who caused horses to be strong? Are you the one who put flowing (manes/long hair) on their necks?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Are you the one who enabled them to leap forward like locusts? When they (snort/blow loudly through their noses), they cause people to be afraid.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
They paw the ground, rejoicing about being very strong, as they prepare to rush into a battle.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
[It is as if] they laugh at the thought of being afraid. They are not afraid of anything! They do not run away when [the soldiers in the battle are fighting each other with] swords.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
The quivers containing the riders’ arrows rattle against the horses’ sides, and the spears and javelins flash [in the light of the sun].
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
The horses paw the ground fiercely/excitedly, [wanting the battle to begin, ] and they rush into the battle when the trumpet is blown.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
They neigh [joyfully] when they hear someone blowing the trumpet. They can smell a battle even when they are far away, and they understand what it means when the commanders shout their commands [to their soldiers].
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
“[And think about big birds.] Are you the one who enabled hawks to spread their wings and fly to the south [for the winter]?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Do eagles fly high up [into the cliffs] to make their nests because you commanded them to do that?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
They live in [holes in] those cliffs. They are safe in those high pointed rocks [because no animals can reach them there].
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
As they watch carefully from there, they see far away the animals that they can kill (OR, dead bodies of animals).
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
After an eagle kills an animal, the baby eagles drink the blood of that animal.”
