Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
“Have you known the time of The bearing of the wild goats of the rock? Do you mark the bringing forth of does?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Do you number the months they fulfill? And have you known the time of their bringing forth?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They bow down, They bring forth their young ones safely, They cast forth their pangs.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Their young ones are safe, They grow up in the field, they have gone out, And have not returned to them.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Who has sent forth the wild donkey free? Indeed, who opened the bands of the wild donkey?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
Whose house I have made the wilderness, And his dwellings the barren land,
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He laughs at the multitude of a city, He does not hear the cries of an exactor.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
The range of mountains [is] his pasture, And he seeks after every green thing.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Is a wild ox willing to serve you? Does he lodge by your crib?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Do you bind a wild ox in a furrow [with] his thick band? Does he harrow valleys after you?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Do you trust in him because his power [is] great? And do you leave your labor to him?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Do you trust in him That he brings back your seed, And gathers [it to] your threshing-floor?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
[The] wing of the crying ostriches exults, but as a pinion and feather of a stork?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
For she leaves her eggs on the earth, And she warms them on the dust,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
And she forgets that a foot may press it, And a beast of the field treads it down.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
It has hardened her young ones without her, Her labor [is] in vain, without fear.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
For God has caused her to forget wisdom, And He has not given a portion To her in understanding;
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
At the time she lifts herself up on high, She laughs at the horse and his rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Do you give might to the horse? Do you clothe his neck [with] a mane?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Do you cause him to rush as a locust? The splendor of his snorting [is] terrible.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
They dig in a valley, and he rejoices in power, He goes forth to meet the armor.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He laughs at fear, and is not frightened, And he does not turn back from the face of the sword.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Quiver rattles against him, The flame of a spear, and a javelin.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
He swallows the ground with trembling and rage, And does not remain steadfast Because of the sound of a horn.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
Among the horns he says, Aha, And from afar he smells battle, Roaring of princes and shouting.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
By your understanding does a hawk fly? Does he spread his wings to the south?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
At your command does an eagle go up high? Or lift up his nest?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
He inhabits a rock, Indeed, he lodges on the tooth of a rock, and fortress.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From there he has sought food, His eyes look attentively to a far-off place,
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
And his brood sucks up blood, And where the pierced [are]—there [is] he!”
