Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Knowest thou the time when the wilde goates bring foorth yong? or doest thou marke when the hindes doe calue?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Canst thou nomber the moneths that they fulfill? or knowest thou the time when they bring foorth?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They bow them selues: they bruise their yong and cast out their sorowes.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Yet their yong waxe fatte, and growe vp with corne: they goe foorth and returne not vnto them.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Who hath set the wilde asse at libertie? or who hath loosed the bondes of the wilde asse?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
It is I which haue made the wildernesse his house, and the salt places his dwellings.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He derideth the multitude of the citie: he heareth not the crie of the driuer.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
He seeketh out the mountaine for his pasture, and searcheth after euery greene thing.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Will the vnicorne serue thee? or will he tary by thy cribbe?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Canst thou binde the vnicorne with his band to labour in the furrowe? or will he plowe the valleyes after thee?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Wilt thou trust in him, because his strength is great, and cast off thy labour vnto him?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Wilt thou beleeue him, that he will bring home thy seede, and gather it vnto thy barne?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
Hast thou giuen the pleasant wings vnto the peacockes? or winges and feathers vnto the ostriche?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
Which leaueth his egges in the earth, and maketh them hote in the dust,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
And forgetteth that the foote might scatter the, or that the wild beast might breake the.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
He sheweth himselfe cruell vnto his yong ones, as they were not his, and is without feare, as if he trauailed in vaine.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
For God had depriued him of wisedom, and hath giuen him no part of vnderstanding.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
When time is, he mounteth on hie: he mocketh the horse and his rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Hast thou giuen the horse strength? or couered his necke with neying?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Hast thou made him afraid as the grashopper? his strong neying is fearefull.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
He diggeth in the valley, and reioyceth in his strength: he goeth foorth to meete the harnest man.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He mocketh at feare, and is not afraid, and turneth not backe from the sworde,
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Though the quiuer rattle against him, the glittering speare and the shield.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
He swalloweth the ground for fearcenes and rage, and he beleeueth not that it is the noise of the trumpet.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
He sayth among the trumpets, Ha, ha: hee smellleth the battell afarre off, and the noyse of the captaines, and the shouting.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Shall the hauke flie by thy wisedome, stretching out his wings toward the South?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Doeth the eagle mount vp at thy commandement, or make his nest on hie?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Shee abideth and remaineth in the rocke, euen vpon the toppe of the rocke, and the tower.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From thence she spieth for meate, and her eyes beholde afarre off.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
His young ones also sucke vp blood: and where the slaine are, there is she.
