Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Do you know at what time the wild goats have given birth among the rocks, or do you observe the deer when they go into labor?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Have you numbered the months since their conception, and do you know at what time they gave birth?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They bend themselves for their offspring, and they give birth, and they emit roars.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Their young are weaned and go out to feed; they depart and do not return to them.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Who has set the wild ass free, and who has released his bonds?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
I have given a house in solitude to him, and his tabernacle is in the salted land.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He despises the crowded city; he does not pay attention to the bellow of the tax collector.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
He looks around the mountains of his pasture, and he searches everywhere for green plants.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Will the rhinoceros be willing to serve you, and will he remain in your stall?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Can you detain the rhinoceros with your harness to plough for you, and will he loosen the soil of the furrows behind you?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Will you put your faith in his great strength, and delegate your labors to him?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Will you trust him to return to you the seed, and to gather it on your drying floor?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
The wing of the ostrich is like the wings of the heron, and of the hawk.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
When she leaves eggs behind in the earth, will you perhaps warm them in the dust?
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
She forgets that feet may trample them, or that the beasts of the field may shatter them.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
She is hardened against her young, as if they were not hers; she has labored in vain, with no fear compelling her.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
For God has deprived her of wisdom; neither has he given her understanding.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Yet, when the time is right, she raises her wings on high; she ridicules the horse and his rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Will you supply strength to the horse, or envelope his throat with neighing?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Will you alarm him as the locusts do? His panic is revealed by the display of his nostrils.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
He digs at the earth with his hoof; he jumps around boldly; he advances to meet armed men.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He despises fear; he does not turn away from the sword.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Above him, the quiver rattles, the spear and the shield shake.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Seething and raging, he drinks up the earth; neither does he pause when the blast of the trumpet sounds.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
When he hears the bugle, he says, “Ha!” He smells the battle from a distance, the exhortation of the officers, and the battle cry of the soldiers.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Does the hawk grow feathers by means of your wisdom, spreading her wings towards the south?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Will the eagle lift herself up at your command and make her nest in steep places?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
She dwells among the rocks, and she lingers among broken boulders and inaccessible cliffs.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From there, she looks for food, and her eyes catch sight of it from far away.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Her young will drink blood, and wherever the carcass will be, she is there immediately.
