Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
“Do you know when mountain goats give birth? Have you watched the doe bear her fawn?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Can you count the months they are pregnant? Do you know the time they give birth?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They crouch down and bring forth their young; they deliver their newborn.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Their young ones thrive and grow up in the open field; they leave and do not return.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Who set the wild donkey free? Who released the swift donkey from the harness?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
I made the wilderness his home and the salt flats his dwelling.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He scorns the tumult of the city and never hears the shouts of a driver.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
He roams the mountains for pasture, searching for any green thing.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Will the wild ox consent to serve you? Will he stay by your manger at night?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Can you hold him to the furrow with a harness? Will he plow the valleys behind you?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Can you rely on his great strength? Will you leave your hard work to him?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Can you trust him to bring in your grain and gather it to your threshing floor?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
The wings of the ostrich flap joyfully, but cannot match the pinions and feathers of the stork.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
For she leaves her eggs on the ground and lets them warm in the sand.
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
She forgets that a foot may crush them, or a wild animal may trample them.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
She treats her young harshly, as if not her own, with no concern that her labor was in vain.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
For God has deprived her of wisdom; He has not endowed her with understanding.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Yet when she proudly spreads her wings, she laughs at the horse and its rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Do you give strength to the horse or adorn his neck with a mane?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Do you make him leap like a locust, striking terror with his proud snorting?
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
He paws in the valley and rejoices in his strength; he charges into battle.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He laughs at fear, frightened of nothing; he does not turn back from the sword.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
A quiver rattles at his side, along with a flashing spear and lance.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Trembling with excitement, he devours the distance; he cannot stand still when the ram’s horn sounds.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
At the blast of the horn, he snorts with fervor. He catches the scent of battle from afar— the shouts of captains and the cry of war.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Does the hawk take flight by your understanding and spread his wings toward the south?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Does the eagle soar at your command and make his nest on high?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
He dwells on a cliff and lodges there; his stronghold is on a rocky crag.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From there he spies out food; his eyes see it from afar.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
His young ones feast on blood; and where the slain are, there he is.”
