Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
“Do you know the time when the mountain goats give birth? Do you watch when the doe bears fawns?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Can you count the months that they fulfill? Or do you know the time when they give birth?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
They bow themselves. They bear their young. They end their labor pains.
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Their young ones become strong. They grow up in the open field. They go out, and do not return again.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
“Who has set the wild donkey free? Or who has loosened the bonds of the swift donkey,
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
whose home I have made the wilderness, and the salt land his dwelling place?
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
He scorns the tumult of the city, neither does he hear the shouting of the driver.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
The range of the mountains is his pasture. He searches after every green thing.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
“Will the wild ox be content to serve you? Or will he stay by your feeding trough?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Can you hold the wild ox in the furrow with his harness? Or will he till the valleys after you?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Will you trust him, because his strength is great? Or will you leave to him your labor?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Will you confide in him, that he will bring home your seed, and gather the grain of your threshing floor?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
“The wings of the ostrich wave proudly, but are they the feathers and plumage of love?
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
For she leaves her eggs on the earth, warms them in the dust,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
and forgets that the foot may crush them, or that the wild animal may trample them.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
She deals harshly with her young ones, as if they were not hers. Though her labor is in vain, she is without fear,
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
When she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
“Have you given the horse might? Have you clothed his neck with a quivering mane?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Have you made him to leap as a locust? The glory of his snorting is awesome.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
He paws in the valley, and rejoices in his strength. He goes out to meet the armed men.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
He mocks at fear, and is not dismayed, neither does he turn back from the sword.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
The quiver rattles against him, the flashing spear and the javelin.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
He eats up the ground with fierceness and rage, neither does he stand still at the sound of the trumpet.
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
As often as the trumpet sounds he snorts, ‘Aha!’ He smells the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
“Is it by your wisdom that the hawk soars, and stretches her wings toward the south?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Is it at your command that the eagle mounts up, and makes his nest on high?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
On the cliff he dwells and makes his home, on the point of the cliff and the stronghold.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
From there he spies out the prey. His eyes see it afar off.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
His young ones also suck up blood. Where the slain are, there he is.”
