Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Kender du Tiden, da Stengeden føder, tager du Vare på Hindenes Veer,
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
tæller du mon deres Drægtigheds Måneder, kender du Tiden, de føder?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
De lægger sig ned og føder og kaster Kuldet,
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
Ungerne trives, gror til i det frie, løber bort og kommer ej til dem igen.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Hvem slap Vildæslet løs, hvem løste mon Steppeæslets Reb,
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
som jeg gav Ørkenen til Hjem, den salte Steppe til Bolig?
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Det ler ad Byens Larm og hører ej Driverens Skælden;
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
det ransager Bjerge, der har det sin Græsgang, det leder hvert Græsstrå op.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Er Vildoksen villig at trælle for dig, vil den stå ved din Krybbe om Natten?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Binder du Reb om dens Hals, pløjer den Furerne efter dig?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Stoler du på dens store Kræfter; overlader du den din Høst?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Tror du, den kommer tilbage og samler din Sæd på Loen?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
Mon Strudsens Vinge er lam, eller mangler den Dækfjer og Dun,
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
siden den betror sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Sandet,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
tænker ej på, at en Fod kan knuse dem, Vildtet på Marken træde dem sønder?
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Hård ved Ungerne er den, som var de ej dens; spildt er dens Møje, det ængster den ikke.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Thi Gud lod den glemme Visdom og gav den ej Del i Indsigt.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Når Skytterne kommer, farer den bort, den ler ad Hest og Rytter.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Giver du Hesten Styrke, klæder dens Hals med Manke
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
og lærer den Græshoppens Spring? Dens stolte Prusten indgyder Rædsel.
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Den skraber muntert i Dalen, går Brynjen væligt i Møde;
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
den ler ad Rædselen, frygter ikke og viger ikke for Sværdet;
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Koggeret klirrer over den, Spydet og Køllen blinker;
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
den sluger Vejen med gungrende Vildskab, den tøjler sig ikke, når Hornet lyder;
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
et Stød i Hornet, straks siger den: Huj! Den vejrer Kamp i det fjerne, Kampskrig og Førernes Råb.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Skyldes det Indsigt hos dig, at Falken svinger sig op og breder sin Vinge mod Sønden?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Skyldes det Bud fra dig, at Ørnen flyver højt og bygger sin højtsatte Rede?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Den bygger og bor på Klipper, på Klippens Tinde og Borg;
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
den spejder derfra efter Æde, viden om skuer dens Øjne.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Ungerne svælger i Blod; hvor Valen findes, der er den!
