Jobin 39
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
Znaš li kako se legu divokoze? Vidje li kako se mlade košute?
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
Izbroji li koliko nose mjeseci, znaš li u koje doba se omlade?
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
Sagnuvši se, polegu lanad svoju i breme usred pustinje odlažu,
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
a kad im porod ojača, poraste, ostave ga i ne vraćaju mu se.
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Tko dade divljem magarcu slobodu i tko to oglav skinu njemu s glave?
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
U zavičaj mu dadoh ja pustinju i polja slana da ondje živuje.
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
Buci gradova on se podruguje i ne sluša goničevih povika.
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
Luta brdima, svojim pašnjacima, u potrazi za zeleni svakakvom.
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
Možeš li slugom učinit' bivola, zadržat' ga noć jednu za jaslama?
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
Možeš li njega za brazdu prikovat' da ralo vuče po docima tvojim?
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
Možeš li se osloniti na njega jer je njegova snaga prevelika i prepustit' mu težak svoj posao?
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
Misliš li tebi da će se vratiti i na gumno ti dotjerati žito?
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
Krilima svojim noj trepće radosno, iako krila oskudnih i perja.
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
On svoja jaja na zemlji ostavlja, povjerava ih pijesku da ih grije,
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
ne mareć' što ih zgazit' može noga ili nekakva divlja zvijer zgnječiti.
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
S nojićima k'o s tuđima postupa; što mu je trud zaludu, on ne mari.
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
Jer Bog je njega lišio pameti, nije mu dao nikakva razbora.
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
Ali kada na let krila raširi, tada se ruga konju i konjaniku.
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Zar si ti konja obdario snagom zar si mu ti vrat grivom ukrasio?
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
Zar ti činiš da skače k'o skakavac, da u strah svakog nagoni hrzanjem?
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
Kopitom zemlju veselo raskapa, neustrašivo srlja na oružje.
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
Strahu se ruga, ničeg se ne boji, ni pred mačem uzmaknuti neće.
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
Na sapima mu zvekeće tobolac, koplje sijeva i ubojna sulica.
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
Bijesan i nestrpljiv guta prostore; kad rog zasvira, tko će ga zadržat':
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
na svaki zvuk roga on zarže: Ha! Izdaleka on ljuti boj već njuši, viku bojnu i poklič vojskovođa.
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
Zar po promislu tvojem lijeće soko i prema jugu krila svoja širi?
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Zar se na nalog tvoj diže orao i vrh timora gnijezdo sebi vije?
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
Na litici on stanuje i noćÄi, na grebenima vrleti visokih.
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
Odatle na plijen netremice vreba, oči njegove vide nadaleko.
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
Krvlju se hrane njegovi orlići; gdje je ubijenih, tamo je i on.”
