Jobin 38
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
Afei, Awurade firi ahum mu buaa Hiob sɛ,
2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
“Hwan ne deɛ ɔde nsɛm a nimdeɛ nni mu katakata mʼafotuo so?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Hyɛ wo ho den sɛ ɔbarima; mɛbisa wo nsɛm, na wobɛyi mʼano.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
“Ɛberɛ a metoo asase fapem no, na wowɔ he? Sɛ wonim a, ka ɛ.
5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Hwan na ɔsusuu ne tenten ne ne tɛtrɛtɛ? Ampa ara wonim! Hwan na ɔtwee susuhoma faa ani?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
Ɛdeɛn so na ɛgyina, anaasɛ hwan na ɔtoo ne tweatiboɔ no,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
ɛberɛ a anɔpa nsoromma bɔɔ mu too dwom, na abɔfoɔ nyinaa de anigyeɛ teaam no?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
“Hwan na ɔkaa ɛpo hyɛɛ apono akyi, ɛberɛ a ɛpue firii yafunu mu,
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
ɛberɛ a mede omununkum yɛɛ nʼaduradeɛ na mede esum kabii kyekyeree noɔ,
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
ɛberɛ a metoo hyeɛ maa noɔ na mesisii nʼapono ne nʼadaban,
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
ɛberɛ a mekaa sɛ, ‘Ɛha ara na wobɛduru, ɛntra ha; ɛha na wʼahantan asorɔkyeɛ no mmɛso’?
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
“Woahyɛ mmara ama adekyeeɛ da? Anaa woakyerɛ no nʼafa,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
sɛ ɛnkɔka asase ano na ɛntu amumuyɛfoɔ mfiri so?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
Asase fa ne bɔberɛ sɛ dɔteɛ a ɛhyɛ nsɔano ase; na ɛso tebea da adi te sɛ atadeɛ.
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
Wɔde amumuyɛfoɔ hann akame wɔn, na wɔn abasa a wɔapagya no mu abu.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
“Woapɛɛpɛɛ mu ahunu nsutire a ɛpo firi mu ba anaa woanante ne bunu mu?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
Wɔde owuo apono akyerɛ wo? Woahunu owuo sunsumma apono anaa?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
Woate ewiase a ɛda hɔ hahanaa no ase anaa? Sɛ wonim yeinom nyinaa a, ka kyerɛ me.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
“Ɛhe na hann firi ba? Na ɛhe na esum nso kɔ?
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
Wobɛtumi de wɔn akɔ wɔn siberɛ? Wonim akwan a ɛkɔ wɔn atenaeɛ?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
Ampa ara wonim, ɛfiri sɛ na woawo wo dada. Woanyini yie!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
“Woakɔ sukyerɛmma adekoradan mu da, anaa woahunu asukɔtweaa adekoradan
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
a makora so ama ahohiahia berɛ, ɔsa ne akodie nna?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
Ɛkwan bɛn na ɛkɔ baabi a anyinam firi ba, anaa baabi a apueeɛ mframa firi na ɛbɔ fa asase so?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
Hwan na ɔtwaa ɛka maa osubransam, ne ɛkwan maa aprannaa mmobom,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
sɛ ɛbɛtɔ agu asase a obiara nte soɔ so, anweatam a obiara nni soɔ,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
na ama asase bonini a ɛyɛ wesee yi afɔ na ɛserɛ afifiri so?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
Osutɔ wɔ agya anaa? Hwan na ɔyɛ agya ma obosuo?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
Hwan yafunu mu na nsukyeneeɛ fire? Hwan na ɔwoo nsukyeneeɛ mporoporowa firi soro
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
ɛberɛ a nsuo kyene dane sɛ ɛboɔ, na ebunu ani kyene?
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
“Wobɛtumi de ahoma akyekyere Akokɔbaatan ne ne mma? Wobɛtumi asane Nwenwenente nhoma anaa?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
Wobɛtumi de anɔpa nsoromma aba wɔ ne berɛ mu anaasɛ wobɛtumi ayi sisire ne ne mma afiri hɔ?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
Wonim mmara a ɛfa ewiem ho? Wobɛtumi de Onyankopɔn ahennie aba asase so?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
“Wobɛtumi ama wo nne aduru omununkum so na wode nsuo akata wo ho anaa?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
Wobɛtumi ama anyinam atwa? Wɔbɛka akyerɛ wo sɛ, ‘Yɛnnie anaa’?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
Hwan na ɔde nyansa ma akoma anaasɛ ɔde nteaseɛ hyɛ adwene mu.
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
Hwan na ɔwɔ nyansa a wɔde kan omununkum? Hwan na ɔbɛtumi akyea ɔsoro nsuo nkotokuo,
38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"
ɛberɛ a mfuturo ayɛ den ama dɔteɛ atɔatɔ keka bɔ mu.
39 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
“Wokɔ ahayɔ ma gyatabereɛ ma agyata didi mee
40 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
ɛberɛ a wɔbutubutu wɔn abɔn ano anaasɛ wɔtetɛ nnɔtɔ ase?
41 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
Hwan na ɔma anene aduane ɛberɛ a ne mma su frɛ Onyankopɔn na wɔkyinkyini pɛ aduane?
