Jobin 38

1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

Afei, Awurade fi ahum mu buaa Hiob se,

2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?

“Hena ne nea ɔde nsɛm a nimdeɛ nni mu kata me nhyehyɛe so?

3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

Hyɛ wo ho den sɛ ɔbarima; mebisa wo nsɛm, na wubebua me.

4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.

“Bere a metoo asase fapem no, na wowɔ he? Sɛ wote ase, ka ɛ.

5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?

Hena na osusuw ne tenten ne ne trɛw? Ampa ara wunim! Hena na ɔtwee susuhama faa ani?

6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,

Dɛn so na egyina, anaa hena na ɔtoo ne tweatibo no,

7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

bere a anɔpa nsoromma bɔɔ mu too dwom, na abɔfo nyinaa de anigye teɛɛ mu no?

8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,

“Hena na ɔkaa po hyɛɛ apon akyi, bere a epue fii ɔyafunu mu,

9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,

bere a mede omununkum yɛɛ nʼadurade na mede sum kabii kyekyeree no,

10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet

bere a metoo ɔhye maa no na misisii nʼapon ne nʼadaban,

11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?

bere a mekae se, ‘Ɛha ara na wubedu na worentra ha; ɛha na wʼahantan asorɔkye no bɛso no?’

12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,

“So woahyɛ mmara ama adekyee da? Na woakyerɛ ahemadakye nso afa,

13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?

sɛ ɛnkɔka asase ano na ontu amumɔyɛfo mfi so?

14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;

Asase fa ne bɔbea sɛ dɔte a ɛhyɛ nsɔwano ase; na ɛsow tebea da wɔn ho adi te sɛ atade.

15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.

Wɔde amumɔyɛfo hann akame wɔn, na wɔn abasa a wɔama so no mu abu.

16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?

“So woapɛɛpɛɛ mu ahu nea po aniwa wɔ anaa woanantew ne bun mu pɛn?

17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?

So wɔde owu apon akyerɛ wo? Woahu owu sunsuma apon ana?

18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

Woate wiase a ɛda hɔ tamaa no ase ana? Sɛ wunim eyinom nyinaa a, ka kyerɛ me.

19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,

“Ɔkwan bɛn na ɛkɔ hann atenae? Na ɛhe na sum te?

20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?

Wubetumi de wɔn akɔ wɔn sibea? Wunim akwan a ɛkɔ wɔn atenae?

21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!

Ampa ara wunim, efisɛ na wɔawo wo dedaw. Woanyin yiye!

22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,

“Woakɔ sukyerɛmma adekoradan mu da anaa woahu mparuwbo adekoradan

23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?

a makora so ama ahohia bere, ɔsa ne akodi nna?

24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?

Ɔkwan bɛn na ɛkɔ faako a anyinam fi ba, anaa faako a apuei mframa fi na ɛbɔ fa asase so?

25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,

Hena na otwaa ɛka maa osuhweam, ne ɔkwan maa aprannaa mmubomu,

26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,

sɛ ɛbɛtɔ agu asase a obiara nte so so, nweatam a obiara nni so,

27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?

na ama asase kesee a ɛda mpan afɔw na sare afifi wɔ so?

28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?

Osu wɔ agya ana? Hena na ɔyɛ agya ma obosu a ɛsosɔ?

29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?

Hena yafunu mu na sukyerɛmma fi? Hena na ɔwoo sukyerɛmma mporoporowa fi soro

30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

bere a nsu kyen dan sɛ ɔbo, na bun ani kyen?

31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?

“Wubetumi de hama akyekyere Akokɔbeatan ne ne mma? Wubetumi asan Nyankrɛnte hama ana?

32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?

Wubetumi de anɔpa nsoromma aba wɔ ne bere mu anaasɛ wubetumi ayi sisi ne ne mma afi hɔ?

33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?

So wunim mmara a ɛfa ɔsoro ho? Wubetumi de Onyankopɔn ahenni aba asase so ana?

34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?

“Wubetumi ama wo nne adu omununkum so na wode nsu akata wo ho ana?

35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?

Wutumi ma anyinam twa? Wɔka kyerɛ wo se, ‘Yenni’ ana?

36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?

Hena na ɔde nyansa ma koma anaasɛ ɔde ntease hyɛ adwene mu?

37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,

Hena na ɔwɔ nyansa a wɔde kan omununkum? Hena na obetumi akyea ɔsoro nsu nkotoku,

38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

bere a mfutuma ayɛ den ama dɔte atɔwatɔw keka bɔ mu.

39 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

“Wokɔ ahayɛ ma gyatabere ma gyata didi mee

40 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

bere a wobutubutuw wɔn abon ano anaasɛ wɔtetɛw adɔtɔ ase?

41 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

Hena na ɔma kwaakwaadabi aduan bere a ne mma su frɛ Onyankopɔn na wonni aduan nti wokyinkyin?