Jobin 38
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
Nu nam Jahweh het woord, en sprak tot Job in de storm:
2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
Wie zijt gij, die de Voorzienigheid duister maakt Door woorden zonder verstand?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Omgord uw lenden als een man, Ik zal u vragen stellen, gij moogt Mij leren!
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Waar waart ge, toen Ik de aarde grondde: Vertel het, zo ge er iets van weet!
5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Wie heeft haar grootte bepaald: gij weet het zo goed; Wie het meetsnoer over haar gespannen?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
Waarop zijn haar zuilen geplaatst, Of wie heeft haar hoeksteen gelegd:
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
Onder het gejuich van het koor der morgensterren, Het jubelen van de zonen Gods?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
Wie heeft de zee achter deuren gesloten, Toen zij bruisend uit de moederschoot kwam;
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
Toen Ik haar de wolken gaf als een kleed, De nevel als haar windsels;
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
Toen Ik haar grenzen heb gesteld, Slagboom en grendels haar gaf;
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
Toen Ik sprak: Ge komt tot hier en niet verder, Hier wordt de trots van uw golven gebroken!
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
Hebt gij ooit in uw leven de morgen ontboden, De dageraad zijn plaats bestemd,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
Om de zomen der aarde te bezetten En er vlammen uit te schudden?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
Zij flonkert als een kostbare zegelsteen, Wordt bontgeverfd als een kleed,
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
Totdat de stralen hun licht wordt ontnomen, Hun opgeheven arm wordt gebroken.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
Zijt ge doorgedrongen tot de bronnen der zee, Hebt ge de bodem van de Oceaan bewandeld;
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
Zijn u de poorten des doods getoond, De wachters der duisternis u verschenen;
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
Hebt ge de breedten der aarde omvat: Zeg op, wanneer ge dit allemaal weet!
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
Waar is de weg naar de woning van het licht, En waar heeft de duisternis haar verblijf,
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
Zodat gij ze naar hun plaats kunt brengen, En hun de paden naar huis kunt leren?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
Ge weet het toch, want toen werdt ge geboren, Het getal van uw jaren is immers zo groot!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
Zijt ge doorgedrongen tot de schuren der sneeuw, Hebt ge de opslagplaatsen van de hagel aanschouwd,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
Die Ik heb opgespaard voor de tijd van benauwing, Voor de dag van aanval en strijd?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
Waar is de weg, waar de kou zich verspreidt, Waar de oostenwind over de aarde giert?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
Wie heeft voor de stortvloed kanalen gegraven, En paden voor de donderwolken,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
Om regen te geven op onbewoond land, Op steppen, waar zich geen mens bevindt;
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
Om woestijn en wildernis te verzadigen, Uit de dorre grond het gras te doen spruiten?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
Heeft de regen een vader, Of wie heeft de druppels van de dauw verwekt;
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
Uit wiens schoot is het ijs te voorschijn gekomen, Wie heeft het rijp in de lucht gebaard?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
De wateren worden hard als steen, De vlakte van de Afgrond sluit zich aaneen!
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
Kunt gij de banden der Plejaden knopen, Of de boeien van de Orion slaken;
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
Kunt gij de maan op tijd naar buiten doen treden, Leidt gij de Beer met zijn jongen?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
Schrijft gij de hemel de wetten voor, Stelt gij zijn macht over de aarde vast;
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
Verheft gij uw stem tot de wolken, Gehoorzaamt ù de watervloed?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
Zendt gij de bliksems uit, en ze gaan; Zeggen ze tot u: Hier zijn we terug?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
Wie heeft inzicht aan den reiger gegeven Verstand geschonken aan den haan;
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
Wie telt met wijsheid de wolken af, En giet de zakken van de hemel leeg:
38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"
Wanneer de bodem hard is als ijzer, De kluiten aan elkander kleven?
39 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
Jaagt gij een prooi voor de leeuwin, Stilt gij de honger der welpen,
40 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
Wanneer ze in hun holen liggen, Of loeren tussen de struiken?
41 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
Wie geeft ze tegen de avond haar buit, Wanneer haar jongen tot de Godheid roepen, En zonder voedsel rond blijven snuffelen, Op zoek naar spijs?
