Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
Deraf förskräcker sig mitt hjerta, och bäfvar.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Hörer hans rösts skall, och det ljud som utaf hans mun går.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Han ser under alla himlar, och hans ljus skin uppå jordenes ändar.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
Efter honom bullrar dundret, han dundrar med ett stort skall; och när hans dundrande hördt varder, kan man intet förhålla det.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
Gud dundrar med sitt dunder grufveliga, och gör stor ting, och varder dock intet känd.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
Han talar till snön, så är han straxt här på jordene, och till regnskuren, så är regnskuren der med magt.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Man förgömmer sig ibland alla menniskor, att folket skall känna hans verk.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Vilddjuret kryper uti skjul, och blifver i sitt rum.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
Sunnanefter kommer väder, och nordanefter köld.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
Af Guds anda kommer frost, och stort vatten, då han utgjuter.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
De tjocke skyar skilja sig, att klart skall varda, och igenom molnet utbrister hans ljus.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
Han vänder skyarna hvart han vill, att de skola göra allt det han bjuder dem på jordenes krets;
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Ehvad det är öfver en slägt, eller öfver ett land, då man finner honom barmhertigan.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Akta deruppå, Job; statt och förnim Guds under.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Vetst du, när Gud låter detta komma öfver dem; och när han låter sina skyars ljus utgå?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Vetst du, huru skyarna utsprida sig; hvilka under de fullkomlige veta;
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
Att din kläder varm äro, då landet är stilla af sunnanväder?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Ja, du utbreder icke skyarna med honom, hvilke starke äro, och anseende såsom en grund.
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Låt oss höra hvad vi skole säga honom; förty vi räcke icke intill honom för mörker.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Ho skall förtälja honom hvad jag talar? Om någor talar, han varder uppsluken.
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
Nu ser man icke ljuset, som inom skyn lyser; men när vädret blås, göres det klart.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
Ifrå nordan kommer guld, den förskräckelige Gudi till lof;
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
Men den Allsmägtiga kunna de intet finna, den så stor är i magtene; ty han måste ingen räkenskap göra af sinom rätt och rättfärdigom sakom.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Derföre måste menniskorna frukta honom, och han fruktar inga visa.
