Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
“Ante esto mi corazón tiembla, latiendo rápidamente dentro de mí.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Escucha con atención la voz atronadora de Dios que retumba al hablar.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Lo envía a través del cielo; sus relámpagos brillan hasta los confines de la tierra.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
Luego viene el estruendo del trueno, su voz majestuosa no se contiene cuando habla.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
¡La voz atronadora de Dios es maravillosa! No podemos comprender las grandes cosas que hace.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
“Ordena que caiga la nieve y que llueva sobre la tierra.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Con ello detiene el trabajo de la gente para que todos puedan entender lo que hace.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Incluso los animales se refugian y permanecen en sus guaridas.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
El viento del sur sopla en las tormentas, mientras que el viento del norte sopla cuando hace frío.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
El aliento de Dios produce hielo, congelando la superficie del agua.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Llena las nubes de humedad y esparce desde ellas sus rayos.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
Se arremolinan bajo su control; se mueven por toda la tierra según sus órdenes.
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Lo hace para cumplir su voluntad, ya sea para disciplinar o para mostrar su bondad.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
“Escucha esto, Job. Detente un momento y considera las cosas maravillosas que hace Dios.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
¿Sabes cómo Dios controla las nubes, o cómo hace que sus relámpagos salgan de ellas?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
¿Sabes cómo flotan las nubes en el cielo: la maravillosa obra de quien lo sabe todo.
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
Tú sabes que tu ropa gotea de sudor cuando el viento del sur trae un aire caliente y pesado.
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
¿Puedes martillar el cielo para que sea como un espejo fundido, como hace él?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
“Entonces, ¿por qué no nos enseñas lo que hay que decirle a Dios? No podemos exponer nuestro caso porque estamos a oscuras!
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
¿Hay que decirle a Dios que quiero hablar? Cualquiera que lo quisiera sería destruido!
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
Al fin y al cabo, no podemos mirar al sol cuando brilla en el cielo, después de que el viento haya despejado las nubes.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
Del norte sale Dios brillando como el oro, rodeado de una majestad impresionante.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
No podemos acercarnos al Todopoderoso, porque nos supera en poder y justicia, y en hacer el bien.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
No actúa como un tirano; no es de extrañar que la gente le tema, aunque no valora a los que se creen sabios”.
