Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
“Por esto tiembla mi corazón, y salta de su lugar.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Oíd, oíd el trueno de su voz, el ruido que sale de su boca.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Lo hace retumbar por toda la extensión del cielo, y su fulgor brilla hasta los confines de la tierra.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
Tras de Él se oye una voz rugiente; pues truena con la voz de su majestad; y no retiene más (los rayos) cuando se oye su voz.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
Truena la voz de Dios y obra maravillas, hace cosas grandes e inescrutables.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
Pues a la nieve dice: «¡Baja a la tierra!» Él (envía) la lluvia y los aguaceros torrenciales.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Sobre la mano de todos pone un sello, para que todos conozcan Su obra.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Las fieras se retiran a sus cubiles, y descansan en sus guaridas.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
De sus cámaras sale el huracán, y del norte viene el frío.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
Al soplo de Dios se forma el hielo, y en su derretimiento se ensanchan las aguas.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Él carga con vapor la nube, y la nube esparce sus fulgores,
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
que dando vueltas según sus planes hacen lo que Él manda sobre la redondez de la tierra;
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
ora para corrección de su tierra, ora para mostrar su misericordia.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Esto, oh Job, escúchalo bien, detente, y considera las maravillas de Dios.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
¿Sabes tú cómo Dios las realiza, y cómo hace relampaguear la luz de sus nubes?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
¿Conoces tú el balanceo de las nubes, las maravillas de Aquel que es perfecto en saber?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
¿ (Sabes) tú por qué se calientan tus vestidos, cuando la tierra se calla bajo el soplo del Austro?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
¿Extendiste tú con Él el firmamento, tan sólido como un espejo fundido?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Díganos qué debemos responderle, ya que no sabemos qué decirle, siendo como somos ignorantes.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Mas ¿hay que contarle lo que yo digo? pues el hombre, por más que hable, no es más que una nada.
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
Ahora ya no se ve la luz, aquel resplandor en el firmamento; pasó el viento, y lo deja despejado.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
Del norte viene áureo (brillo), la terrible majestad, que envuelve a Dios.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
Él Todopoderoso, el inaccesible, es grande en poder y juicio, es rico en justicia, y no oprime a nadie.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Por eso han de temerlo los hombres: no mira Él a los que se creen sabios.”
