Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
Sobre isto tambem treme o meu coração, e salta do seu logar.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Attentamente ouvi o movimento da sua voz, e o sonido que sae da sua bocca.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Elle o envia por debaixo de todos os céus, e a sua luz até aos confins da terra.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
Depois d'isto brama com grande voz, troveja com a sua alta voz; e, ouvida a sua voz, não tarda com estas coisas.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
Com a sua voz troveja Deus maravilhosamente: faz grandes coisas, e nós as não comprehendemos.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
Porque á neve diz: Está sobre a terra: como tambem ao aguaceiro e á sua forte chuva.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Elle sella as mãos de todo o homem, para que conheça todos os homens de sua obra.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
E as bestas entram nos seus esconderijos e ficam nas suas cavernas.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
Da recamara sae o pé de vento, e dos ventos dispersivos o frio.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
Pelo assopro de Deus se dá a geada, e as largas aguas se endurecem.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Tambem com a humidade carrega as grossas nuvens, e esparge a nuvem da sua luz.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
Então ellas, segundo o seu prudente conselho, se tornam pelas espheras, para que façam tudo quanto lhes ordena sobre a superficie do mundo habitavel,
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Seja que por vara, ou para a sua terra, ou por beneficencia as faça vir.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
A isto, ó Job, inclina os teus ouvidos: põe-te em pé, e considera as maravilhas de Deus.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Porventura sabes tu quando Deus considera n'ellas, e faz resplandecer a lua da sua nuvem?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Tens tu noticia do equilibrio das grossas nuvens e das maravilhas de aquelle que é perfeito nos conhecimentos,
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
Ou de como os teus vestidos aquecem, quando do sul ha calma sobre a terra?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Ou estendeste com elle os céus, que estão firmes como espelho fundido?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Ensina-nos o que lhe diremos; porque nós nada poderemos pôr em boa ordem, por causa das trevas.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Ou ser-lhe-hia contado, quando eu assim fallasse? dir-lhe-ha alguem isso? pois será devorado.
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
E agora se não pode olhar para o sol, quando resplandece nos céus; passando e purificando-os o vento.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
O esplendor de oiro vem do norte: pois em Deus ha uma tremenda magestade.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
Ao Todo-poderoso não podemos alcançar; grande é em potencia; porém a ninguem opprime em juizo e grandeza de justiça.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Por isso o temem os homens: elle não respeita aos sabios de coração.
