Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
Also, at this my heart trembleth, And it moveth from its place.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Hearken diligently to the trembling of His voice, Yea, the sound from His mouth goeth forth.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Under the whole heavens He directeth it, And its light [is] over the skirts of the earth.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
After it roar doth a voice — He thundereth with the voice of His excellency, And He doth not hold them back, When His voice is heard.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
God thundereth with His voice wonderfully, Doing great things and we know not.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
For to snow He saith, 'Be [on] the earth.' And the small rain and great rain of His power.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Into the hand of every man he sealeth, For the knowledge by all men of His work.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
And enter doth the beast into covert, And in its habitations it doth continue.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
From the inner chamber cometh a hurricane, And from scatterings winds — cold,
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
From the breath of God is frost given, And the breadth of waters is straitened,
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Yea, by filling He doth press out a cloud, Scatter a cloud doth His light.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
And it is turning itself round by His counsels, For their doing all He commandeth them, On the face of the habitable earth.
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Whether for a rod, or for His land, Or for kindness — He doth cause it to come.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Hear this, O Job, Stand and consider the wonders of God.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Dost thou know when God doth place them, And caused to shine the light of His cloud?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Dost thou know the balancings of a cloud? The wonders of the Perfect in knowledge?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
How thy garments [are] warm, In the quieting of the earth from the south?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Thou hast made an expanse with Him For the clouds — strong as a hard mirror!
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Let us know what we say to Him, We set not in array because of darkness.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Is it declared to Him that I speak? If a man hath spoken, surely he is swallowed up.
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
And now, they have not seen the light, Bright it [is] in the clouds, And the wind hath passed by and cleanseth them.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
From the golden north it cometh, Beside God [is] fearful honour.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
The Mighty! we have not found Him out, High in power and judgment, He doth not answer! And abundant in righteousness,
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Therefore do men fear Him, He seeth not any of the wise of heart.
