< Jobin 37 >

1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
AT this also my heart trembleth, and is moved out of his place.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Hear attentively the noise of his voice, and the sound that goeth out of his mouth.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
He directeth it under the whole heaven, and his lightning unto the ends of the earth.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
After it a voice roareth: he thundereth with the voice of his excellency; and he will not stay them when his voice is heard.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
God thundereth marvellously with his voice; great things doeth he, which we cannot comprehend.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
For he saith to the snow, Be thou on the earth; likewise to the small rain, and to the great rain of his strength.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
He sealeth up the hand of every man; that all men may know his work.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Then the beasts go into dens, and remain in their places.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
Out of the south cometh the whirlwind: and cold out of the north.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
By the breath of God frost is given: and the breadth of the waters is straitened.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Also by watering he wearieth the thick cloud: he scattereth his bright cloud:
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
And it is turned round about by his counsels: that they may do whatsoever he commandeth them upon the face of the world in the earth.
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
He causeth it to come, whether for correction, or for his land, or for mercy.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Hearken unto this, O Job: stand still, and consider the wondrous works of God.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Dost thou know when God disposed them, and caused the light of his cloud to shine?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Dost thou know the balancings of the clouds, the wondrous works of him which is perfect in knowledge?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
How thy garments are warm, when he quieteth the earth by the south wind?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Hast thou with him spread out the sky, which is strong, and as a molten looking glass?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Teach us what we shall say unto him; for we cannot order our speech by reason of darkness.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Shall it be told him that I speak? if a man speak, surely he shall be swallowed up.
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
And now men see not the bright light which is in the clouds: but the wind passeth, and cleanseth them.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
Fair weather cometh out of the north: with God is terrible majesty.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
Touching the Almighty, we cannot find him out: he is excellent in power, and in judgment, and in plenty of justice: he will not afflict.
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Men do therefore fear him: he respecteth not any that are wise of heart.

< Jobin 37 >