Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
Ja, hierover siddert mijn hart, En springt op van zijn plaats.
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Hoort, hoort het bulderen van zijn stem, Het gebrom, dat komt uit zijn mond.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Langs heel de hemel slingert Hij zijn bliksem, En tot de grenzen der aarde.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
Zijn stem gromt achter Hem aan, Hij dondert met zijn machtige kreet; Hij houdt de bliksem niet terug, Wanneer zijn stem zich laat horen.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
Maar ook wonderen wrocht God door zijn stem, Doet grote, onbegrijpelijke dingen!
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
Hij spreekt tot de sneeuw: Val op aarde neer; Tot de regenstromen: Weest hevig!
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
Dan sluit Hij alle mensen op, Opdat ieder sterveling zijn werk erkent;
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Ook de dieren zoeken hun schuilplaats op, En leggen zich neer in hun holen.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
Uit zijn kamer komt de wervelwind, Uit zijn voorraadschuren de koude;
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
Door de adem Gods wordt het ijs gestolten, De watervlakte in boeien gelegd;
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Het zwerk belaadt Hij met dampen, En spreidt zijn lichtende wolken uit.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
Ze zweven naar alle kanten rond, En gaan, zoals Hij het beschikt, Om te volbrengen, wat Hij hun gebiedt, Op de oppervlakte der aarde:
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Is het tot straf, ze volbrengen zijn wil; Is het tot zegen, ze voeren hem uit.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Job, schenk er uw aandacht aan, Houd op, en let op Gods wonderen!
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Begrijpt ge, hoe God ze gebiedt, En het licht van zijn wolken doet flitsen;
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Begrijpt ge iets van het zweven der wolken, Van de wonderwerken van den Alwetende?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
Gij, wiens kleren te warm zijn, Als de aarde amechtig van de zuidenwind ligt:
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Kunt gij, evenals Hij, het zwerk tot een uitspansel strijken, Vast als een spiegel van gegoten metaal?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Laat mij weten, wat wij Hem zullen zeggen, Wij, die door de duisternis hulpeloos staan!
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Zal deze wijken wanneer ik het zeg; Worden weggevaagd, als de mens het beveelt?
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
Neen, thans aanschouwt men geen licht, Het is door de wolken verduisterd; Maar een wind steekt op, en bezemt ze weg:
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
En uit het Noorden breekt de goudglans door! God is van ontzagwekkende luister omringd:
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
Wij dringen dus niet tot den Almachtige door! Hij is groot in kracht en gerechtigheid; Hij is de Heer van het recht, die nimmer verdrukt!
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
Daarom moeten de mensen Hem vrezen, Doorgronden Hem al de wijzen niet!
