Jobin 37
1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
Ja, derover skælver mit Hjerte, bævende skifter det Sted!
2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Lyt dog til hans bragende Røst, til Drønet, der går fra hans Mund!
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
Han slipper det løs under hele Himlen, sit Lys til Jordens Ender;
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
efter det brøler hans Røst, med Højhed brager hans Torden; han sparer ikke på Lyn, imedens hans Stemme høres.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
Underfuldt lyder Guds Tordenrøst, han øver Vælde, vi fatter det ej.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
Thi han siger til Sneen: "Fald ned på Jorden!" til Byger og Regnskyl: "Bliv stærke!"
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
For alle Mennesker sætter han Segl, at de dødelige alle må kende hans Gerning.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
De vilde Dyr søger Ly og holder sig i deres Huler:
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
Fra Kammeret kommer der Storm, fra Nordens Stjerner Kulde.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
Ved Guds Ånde bliver der Is, Vandfladen lægges i Fængsel.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
Så fylder han Skyen med Væde, Skylaget spreder hans Lys;
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
det farer hid og did og bugter sig efter hans Tanke og udfører alt, hvad han byder, på hele den vide Jord,
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
hvad enten han slynger det ud som Svøbe, eller han sender det for at velsigne.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
Job du må lytte hertil, træd frem og mærk dig Guds Underværker!
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
Fatter du, hvorledes Gud kan magte dem og lade Lys stråle frem fra sin Sky?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
Fatter du Skyernes Svæven, den Alvises Underværker?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
Du, hvis Klæder ophedes, når Jorden døser ved Søndenvind?
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
Hvælver du Himlen sammen med ham, fast som det støbte Spejl?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
Lær mig, hvad vi skal sige ham! Intet kan vi få frem for Mørke.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
Meldes det ham, at jeg taler? Siger en Mand, at han er fra Samling?
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
Og nu: Man ser ej Lyset, skygget af mørke Skyer, men et Vejr farer hen og renser Himlen,
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
fra Norden kommer en Lysning. Over Gud er der frygtelig Højhed,
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
og den Almægtige finder vi ikke. Almægtig og rig på Retfærd bøjer han ikke Retten;
24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
derfor frygter Mennesker ham, men af selv kloge ænser han ingen.
