Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Addens quoque Eliu, haec locutus est:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Sustine me paululum, et indicabo tibi: adhuc enim habeo quod pro Deo loquar.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Repetam scientiam meam a principio, et operatorem meum probabo iustum.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
Vere enim absque mendacio sermones mei, et perfecta scientia probabitur tibi.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Deus potentes non abiicit, cum et ipse sit potens.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
Sed non salvat impios, et iudicium pauperibus tribuit.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
Non auferet a iusto oculos suos, et reges in solio collocat in perpetuum, et illic eriguntur.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Et si fuerint in catenis, et vinciantur funibus paupertatis.
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
Indicabit eis opera eorum, et scelera eorum, quia violenti fuerunt.
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
Revelabit quoque aurem eorum, ut corripiat: et loquetur, ut revertantur ab iniquitate.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Si audierint et observaverint, complebunt dies suos in bono, et annos suos in gloria:
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
Si autem non audierint, transibunt per gladium, et consumentur in stultitia.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
Simulatores et callidi provocant iram Dei, neque clamabunt cum vincti fuerint.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
Morietur in tempestate anima eorum, et vita eorum inter effeminatos.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Eripiet de angustia sua pauperem, et revelabit in tribulatione aurem eius.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Igitur salvabit te de ore angusto latissime, et non habente fundamentum subter se: requies autem mensae tuae erit plena pinguedine.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Causa tua quasi impii iudicata est, causam iudiciumque recipies.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Non te ergo superet ira, ut aliquem opprimas: nec multitudo donorum inclinet te.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Depone magnitudinem tuam absque tribulatione, et omnes robustos fortitudine.
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Ne protrahas noctem, ut ascendant populi pro eis.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Cave ne declines ad iniquitatem: hanc enim coepisti sequi post miseriam.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Ecce, Deus excelsus in fortitudine sua, et nullus ei similis in legislatoribus.
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Quis poterit scrutari vias eius? aut quis potest ei dicere: Operatus es iniquitatem?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Memento quod ignores opus eius, de quo cecinerunt viri.
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
Omnes homines vident eum, unusquisque intuetur procul.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Ecce, Deus magnus vincens scientiam nostram: numerus annorum eius inaestimabilis.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
Qui aufert stillas pluviae, et effundit imbres ad instar gurgitum.
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
Qui de nubibus fluunt, quae praetexunt cuncta desuper.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Si voluerit extendere nubes quasi tentorium suum.
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Et fulgurare lumine suo desuper, cardines quoque maris operiet.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Per haec enim iudicat populos, et dat escas multis mortalibus.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
In manibus abscondit lucem, et praecepit ei ut rursus adveniat.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Annunciat de ea amico suo, quod possessio eius sit, ut ad eam possit ascendere.
