Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Poi Elihu seguitando disse:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
“Aspetta un po’, io t’istruirò; perché c’è da dire ancora a pro di Dio.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Io trarrò la mia scienza da lontano e renderò giustizia a colui che m’ha fatto.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
Per certo, le mie parole non son bugiarde; ti sta dinanzi un uomo dotato di perfetta scienza.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Ecco, Iddio è potente, ma non disdegna nessuno; è potente per la forza dell’intelletto suo.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
Ei non lascia viver l’empio, e fa ragione ai miseri.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
Non storna lo sguardo suo dai giusti, ma li pone coi re sul trono, ve li fa sedere per sempre, e così li esalta
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Se gli uomini son talora stretti da catene se son presi nei legami dell’afflizione,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
Dio fa lor conoscere la lor condotta, le loro trasgressioni, giacché si sono insuperbiti;
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
egli apre così i loro orecchi a’ suoi ammonimenti, e li esorta ad abbandonare il male.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Se l’ascoltano, se si sottomettono, finiscono i loro giorni nel benessere, e gli anni loro nella gioia;
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
ma, se non l’ascoltano, periscon trafitti da’ suoi dardi, muoiono per mancanza d’intendimento.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
Gli empi di cuore s’abbandonano alla collera, non implorano Iddio quand’ei gl’incatena;
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
così muoiono nel fior degli anni, e la lor vita finisce come quella dei dissoluti;
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
ma Dio libera l’afflitto mediante l’afflizione, e gli apre gli orecchi mediante la sventura.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Te pure ei vuol trarre dalle fauci della distretta, al largo, dove non è più angustia, e coprir la tua mensa tranquilla di cibi succulenti.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Ma, se giudichi le vie di Dio come fan gli empi, il giudizio e la sentenza di lui ti piomberanno addosso.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Bada che la collera non ti trasporti alla bestemmia, e la grandezza del riscatto non t’induca a fuorviare!
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Farebbe egli caso delle tue ricchezze? Non han valore per lui, né l’oro, né tutta la possanza dell’opulenza.
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Non anelare a quella notte che porta via i popoli dal luogo loro.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Guardati bene dal volgerti all’iniquità, tu che sembri preferirla all’afflizione.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Vedi, Iddio è eccelso nella sua potenza; chi può insegnare come lui?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Chi gli prescrive la via da seguire? Chi osa dirgli: “Tu hai fatto male?”
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Pensa piuttosto a magnificar le sue opere; gli uomini le celebrano nei loro canti,
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
tutti le ammirano, il mortale le contempla da lungi.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Sì, Iddio è grande e noi non lo possiam conoscere; incalcolabile è il numero degli anni suoi.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
Egli attrae a sé le gocciole dell’acqua; dai vapori ch’egli ha formato stilla la pioggia.
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
Le nubi la spandono, la rovesciano sulla folla de’ mortali.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
E chi può capire lo spiegamento delle nubi, i fragori che scoppiano nel suo padiglione?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Ecco, ora egli spiega intorno a sé la sua luce, or prende per coperta le profondità del mare.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Per tal modo punisce i popoli, e dà loro del cibo in abbondanza.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
S’empie di fulmini le mani, e li lancia contro gli avversari.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Il rombo del tuono annunzia ch’ei viene, gli animali lo presenton vicino.
