Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Eliu continuò a dire:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Abbi un pò di pazienza e io te lo dimostrerò, perché in difesa di Dio c'è altro da dire.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Prenderò da lontano il mio sapere e renderò giustizia al mio creatore,
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
poiché non è certo menzogna il mio parlare: un uomo di perfetta scienza è qui con te.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Ecco, Dio è grande e non si ritratta, egli è grande per fermezza di cuore.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
Non lascia vivere l'iniquo e rende giustizia ai miseri.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
Non toglie gli occhi dai giusti, li fa sedere sul trono con i re e li esalta per sempre.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Se talvolta essi sono avvinti in catene, se sono stretti dai lacci dell'afflizione,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
fa loro conoscere le opere loro e i loro falli, perché superbi;
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
apre loro gli orecchi per la correzione e ordina che si allontanino dalla iniquità.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Se ascoltano e si sottomettono, chiuderanno i loro giorni nel benessere e i loro anni nelle delizie.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
Ma se non vorranno ascoltare, di morte violenta periranno, spireranno senza neppure saperlo.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
I perversi di cuore accumulano l'ira; non invocano aiuto, quando Dio li avvince in catene:
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
si spegne in gioventù la loro anima, e la loro vita all'età dei dissoluti.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Ma egli libera il povero con l'afflizione, gli apre l'udito con la sventura.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Anche te intende sottrarre dal morso dell'angustia: avrai in cambio un luogo ampio, non ristretto e la tua tavola sarà colma di vivande grasse.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Ma se colmi la misura con giudizi da empio, giudizio e condanna ti seguiranno.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
La collera non ti trasporti alla bestemmia, l'abbondanza dell'espiazione non ti faccia fuorviare.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Può forse farti uscire dall'angustia il tuo grido, con tutti i tentativi di forza?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Non sospirare quella notte, in cui i popoli vanno al loro luogo.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Bada di non volgerti all'iniquità, poiché per questo sei stato provato dalla miseria.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Ecco, Dio è sublime nella sua potenza; chi come lui è temibile?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Chi mai gli ha imposto il suo modo d'agire o chi mai ha potuto dirgli: «Hai agito male?».
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Ricordati che devi esaltare la sua opera, che altri uomini hanno cantato.
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
Ogni uomo la contempla, il mortale la mira da lontano.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Ecco, Dio è così grande, che non lo comprendiamo: il numero dei suoi anni è incalcolabile.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
Egli attrae in alto le gocce dell'acqua e scioglie in pioggia i suoi vapori,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
che le nubi riversano e grondano sull'uomo in grande quantità.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Chi inoltre può comprendere la distesa delle nubi, i fragori della sua dimora?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Ecco, espande sopra di esso il suo vapore e copre le profondità del mare.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
In tal modo sostenta i popoli e offre alimento in abbondanza.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
Arma le mani di folgori e le scaglia contro il bersaglio.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Lo annunzia il suo fragore, riserva d'ira contro l'iniquità.
