Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
And Elihu addeth and saith: —
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Honour me a little, and I shew thee, That yet for God [are] words.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
I lift up my knowledge from afar, And to my Maker I ascribe righteousness.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
For, truly, my words [are] not false, The perfect in knowledge [is] with thee.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Lo, God [is] mighty, and despiseth not, Mighty [in] power [and] heart.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
He reviveth not the wicked, And the judgment of the poor appointeth;
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
He withdraweth not from the righteous His eyes, And [from] kings on the throne, And causeth them to sit for ever, and they are high,
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
And if prisoners in fetters They are captured with cords of affliction,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
Then He declareth to them their work, And their transgressions, Because they have become mighty,
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
And He uncovereth their ear for instruction, And saith that they turn back from iniquity.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
If they do hear and serve, They complete their days in good, And their years in pleasantness.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
And if they do not hearken, By the dart they pass away, And expire without knowledge.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
And the profane in heart set the face, They cry not when He hath bound them.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
Their soul dieth in youth, And their life among the defiled.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
He draweth out the afflicted in his affliction, And uncovereth in oppression their ear.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
And also He moved thee from a strait place, [To] a broad place — no straitness under it, And the sitting beyond of thy table Hath been full of fatness.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
And the judgment of the wicked thou hast fulfilled, Judgment and justice are upheld — because of fury,
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Lest He move thee with a stroke, And the abundance of an atonement turn thee not aside.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Doth He value thy riches? He hath gold, and all the forces of power.
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Desire not the night, For the going up of peoples in their stead.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Take heed — do not turn unto iniquity, For on this thou hast fixed Rather than [on] affliction.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Lo, God doth sit on high by His power, Who [is] like Him — a teacher?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Who hath appointed unto Him his way? And who said, 'Thou hast done iniquity?'
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Remember that thou magnify His work That men have beheld.
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
All men have looked on it, Man looketh attentively from afar.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Lo, God [is] high, And we know not the number of His years, Yea, there [is] no searching.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
When He doth diminish droppings of the waters, They refine rain according to its vapour,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
Which clouds do drop, They distil on man abundantly.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Yea, doth [any] understand The spreadings out of a cloud? The noises of His tabernacle?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Lo, He hath spread over it His light, And the roots of the sea He hath covered,
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
For by them He doth judge peoples, He giveth food in abundance.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
By two palms He hath covered the light, And layeth a charge over it in meeting,
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
He sheweth by it [to] his friend substance, Anger against perversity.
