Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Elihu also proceeded, and said,
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Suffer me a little, and I will show thee; For I have yet somewhat to say on God’s behalf.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
I will fetch my knowledge from afar, And will ascribe righteousness to my Maker.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
For truly my words are not false: One that is perfect in knowledge is with thee.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Behold, God is mighty, and despiseth not any: He is mighty in strength of understanding.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
He preserveth not the life of the wicked, But giveth to the afflicted [their] right.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
He withdraweth not his eyes from the righteous: But with kings upon the throne He setteth them for ever, and they are exalted.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
And if they be bound in fetters, And be taken in the cords of affliction;
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
Then he showeth them their work, And their transgressions, that they have behaved themselves proudly.
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
He openeth also their ear to instruction, And commandeth that they return from iniquity.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
If they hearken and serve [him], They shall spend their days in prosperity, And their years in pleasures.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
But if they hearken not, they shall perish by the sword, And they shall die without knowledge.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
But they that are godless in heart lay up anger: They cry not for help when he bindeth them.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
They die in youth, And their life [perisheth] among the unclean.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
He delivereth the afflicted by their affliction, And openeth their ear in oppression.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Yea, he would have allured thee out of distress Into a broad place, where there is no straitness; And that which is set on thy table would be full of fatness.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
But thou art full of the judgment of the wicked: Judgment and justice take hold [on thee].
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
For let not wrath stir thee up against chastisements; Neither let the greatness of the ransom turn thee aside.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Will thy cry avail, [that thou be] not in distress, Or all the forces of [thy] strength?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Desire not the night, When peoples are cut off in their place.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Take heed, regard not iniquity: For this hast thou chosen rather than affliction.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Behold, God doeth loftily in his power: Who is a teacher like unto him?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Who hath enjoined him his way? Or who can say, Thou hast wrought unrighteousness?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Remember that thou magnify his work, Whereof men have sung.
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
All men have looked thereon; Man beholdeth it afar off.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Behold, God is great, and we know him not; The number of his years is unsearchable.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
For he draweth up the drops of water, Which distil in rain from his vapor,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
Which the skies pour down And drop upon man abundantly.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Yea, can any understand the spreadings of the clouds, The thunderings of his pavilion?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Behold, he spreadeth his light around him; And he covereth the bottom of the sea.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
For by these he judgeth the peoples; He giveth food in abundance.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
He covereth his hands with the lightning, And giveth it a charge that it strike the mark.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
The noise thereof telleth concerning him, The cattle also concerning [the storm] that cometh up.
