Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Og videre sagde Elihu:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Bi nu lidt, jeg har noget at sige dig, thi end har jeg Ord til Forsvar for Gud.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Jeg vil hente min Viden langvejsfra og skaffe min Skaber Ret;
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
thi for vist, mine Ord er ikke Opspind, en Mand med fuldkommen Indsigt har du for dig.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Se, Gud forkaster det stive Sind,
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
den gudløse holder han ikke i Live; de arme lader han faa deres Ret,
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
fra retfærdige vender han ikke sit Blik, men giver dem Plads for stedse hos Konger paa Tronen i Højhed.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Og hvis de bindes i Lænker, fanges i Nødens Baand,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
saa viser han dem deres Gerning, deres Synder, at de hovmodede sig,
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
aabner deres Øre for Tugt og byder dem vende sig bort fra det onde.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Hvis de saa hører og bøjer sig, da ender de deres Dage i Lykke, i liflig Fryd deres Aar.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
Men hører de ikke, falder de for Sværd og opgiver Aanden i Uforstand.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
Men vanhellige Hjerter forbitres; naar han binder dem, raaber de ikke om Hjælp;
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
i Ungdommen dør deres Sjæl, deres Liv faar Mandsskøgers Lod.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Den elendige frelser han ved hans Elende og aabner hans Øre ved Trængsel.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Men dig har Medgangen lokket, du var i Fred for Ulykkens Gab; ingen Trængsel indjog dig Skræk, fuldt var dit Bord af fede Retter.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Den gudløses som kom til fulde over dig, hans retfærdige Dom greb dig fat.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Lad dig ikke lokke af Vrede til Spot eller Bødens Storhed lede dig vild!
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Kan vel dit Skrig gøre Ende paa Nøden, eller det at du opbyder al din Kraft?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Ej maa du længes efter Natten, som opskræmmer Folkeslag der, hvor de er;
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
va'r dig og vend dig ikke til Uret, saa du foretrækker ondt for at lide.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Se, ophøjet er Gud i sin Vælde, hvo er en Lærer som han?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Hvo foreskrev ham hans Vej, og hvo turde sige: »Du gjorde Uret!«
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Se til at ophøje hans Værk, som Mennesker priser i Sang!
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
Alle Mennesker ser det med Fryd, skønt dødelige skuer det kun fra det fjerne.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Se, Gud er ophøjet, kan ikke ransages, Tal paa hans Aar kan ikke findes.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
Thi Draaber drager han ud af Havet, i hans Taage siver de ned som Regn,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
og Skyerne lader den strømme og dryppe paa mange Folk.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Hvo fatter mon Skyernes Vidder eller hans Boligs Bulder?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Se, han breder sin Taage om sig og skjuler Havets Rødder;
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Thi dermed nærer han Folkene, giver dem Brød i Overflod;
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
han hyller sine Hænder i Lys og sender det ud imod Maalet;
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
hans Torden melder hans Komme, selv Kvæget melder hans Optræk.
