Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Og Elihu blev ved og sagde:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Bi mig lidt, og jeg vil belære dig, thi her er endnu noget at tale for Gud.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Jeg vil hente min Kundskab langt borte fra og skaffe den, som har skabt mig, Ret.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
Thi sandelig, mine Taler ere ikke Løgn; een, som er oprigtig i hvad han ved, er hos dig.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Se, Gud er mægtig, og han vil ikke forkaste nogen, han er mægtig i Forstandens Styrke.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
Han lader ikke en ugudelig leve, men skaffer de elendige Ret.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
Han drager ikke sine Øjne bort fra de retfærdige, hos Konger paa Tronen, der sætter han dem evindelig, og de skulle ophøjes.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Og om de blive bundne i Lænker, blive fangne med Elendigheds Snore,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
da forkynder han dem deres Gerninger og deres Overtrædelser, at de vare overmodige;
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
da aabner han deres Øren for Formaningen og siger, at de skulle omvende sig fra Uretfærdighed.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Dersom de da ville høre og tjene ham, da skulle de ende deres Dage i det gode og deres Aar i Liflighed;
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
men dersom de ikke ville høre, da skulle de omkomme ved Sværdet op opgive Aanden i Uforstand.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
Og de vanhellige af Hjerte nære Vrede, de raabe ej til ham, naar han binder dem.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
Deres Sjæl dør hen i Ungdommen og deres Liv som Skørlevneres.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Han frier en elendig ved hans Elendighed og aabner deres Øre ved Trængsel.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Ogsaa dig leder han ud af Trængselens Strube til det vide Rum, hvor der ikke er snævert; og hvad, som sættes paa dit Bord, er fuldt af Fedme.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Men har du fuldt op af den uretfærdiges Sag, skal Sag og Dom følges ad.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Thi lad ej Vreden forlede dig til Spot og lad ej den store Løsesum forføre dig!
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Mon han skulde agte din Rigdom? nej, hverken det skønne Guld eller nogen Magts Styrke!
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Du skal ikke hige efter Natten, da Folk borttages fra deres Sted.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Forsvar dig, at du ikke vender dit Ansigt til Uret; thi denne har du foretrukket fremfor det at lide.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Se, Gud er ophøjet ved sin Kraft; hvo er en Lærer som han?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Hvo har foreskrevet ham hans Vej? og hvo tør sige: Du har gjort Uret?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Kom i Hu, at du ophøjer hans Gerning, hvilken Folk have besunget;
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
hvilken alle Mennesker have set, hvilken Mennesket skuer langtfra.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Se, Gud er stor, og vi kunne ikke kende ham, og man kan ikke udgrunde Tallet paa hans Aar.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
Thi han drager Vandets Draaber til sig; gennem hans Dunstkreds beredes de til Regn,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
hvilken Skyerne lade nedflyde, lade neddryppe over mange Mennesker.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
Mon ogsaa nogen forstaa hans Skyers Udspænding, hans Hyttes Bragen?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Se, han udbreder sit Lys om sig og skjuler Havets Rødder.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Thi derved dømmer han Folkene, giver dem Spise i Overflødighed.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
Over sine Hænder dækker han med Lyset, og han giver det Befaling imod den, det skal ramme.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Om ham forkynder hans Torden, ja om ham Kvæget, naar han drager op.
