Jobin 36
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
Zatím přidal Elihu, a řekl:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
Postrp mne maličko, a oznámímť šíře; neboť mám ještě, co bych za Boha mluvil.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
Vynesu smysl svůj zdaleka, a stvořiteli svému přivlastním spravedlnost.
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
V pravdě, žeť nebudou lživé řeči mé; zdravě smýšlejícího máš mne s sebou.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
Aj, Bůh silný mocný jest, aniž svých zamítá; silný jest, a srdce udatného.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
Neobživuje bezbožného, chudým pak k soudu dopomáhá.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
Neodvrací od spravedlivého očí svých, nýbrž s králi na stolici sází je na věky, i bývají zvýšeni.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
Pakli by poutami sevříni byli, zapleteni jsouce provazy ssoužení:
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
Tudy jim v známost uvodí hřích jejich, a že přestoupení jejich se ssilila.
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
A tak otvírá sluch jejich, aby se napravili, anobrž mluví jim, aby se navrátili od nepravosti.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
Uposlechnou-li a budou-li jemu sloužiti, stráví dny své v dobrém, a léta svá v potěšení.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
Pakli neuposlechnou, od meče sejdou, a pozdychají bez umění.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
Nebo kteříž jsou nečistého srdce, přivětšují hněvu, aniž k němu volají, když by je ssoužil.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
Protož umírá v mladosti duše jejich, a život jejich s smilníky.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Vytrhuje, pravím, ssouženého z jeho ssoužení, a ty, jejichž sluch otvírá, v trápení.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
A tak by i tebe přenesl z prostředku úzkosti na širokost, kdež není stěsnění, a byl by pokojný stůl tvůj tukem oplývající.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Ale ty zasloužils, abys jako bezbožný souzen byl; soud a právo na tě dochází.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Jistě strach, aby tě neuvrhl Bůh u větší ránu, tak že by jakkoli veliká výplaty mzda, tebe nevyprostila.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
Zdaliž by sobě co vážil bohatství tvého? Jistě ani nejvýbornějšího zlata, ani jakékoli síly neb moci tvé.
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
Nechvátejž tedy k noci, v kterouž odcházejí lidé na místo své.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Hleď, abys se neohlédal na marnost, zvoluje ji raději, nežli ssoužení.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
Aj, Bůh silný nejvyšší jest mocí svou. Kdo jemu podobný učitel?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
Kdo jemu vyměřil cestu jeho? Kdo jemu smí říci: Èiníš nepravost?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
Pamětliv buď raději, abys vyvyšoval dílo jeho, kteréž spatřují lidé,
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
Kteréž, pravím, všickni lidé vidí, na něž člověk patří zdaleka.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
Nebo Bůh silný tak jest veliký, že ho nemůžeme poznati, počet let jeho jest nevystižitelný.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
On zajisté vyvodí krůpěje vod, kteréž vylévají déšť z oblaků jeho,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
Když se rozpouštějí oblakové, a kropí na mnohé lidi.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
(Anobrž vyrozumí-li kdo roztažení oblaků, a zvuku stánku jeho,
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
Jak rozprostírá nad ním světlo své, aneb všecko moře přikrývá?
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Skrze ty věci zajisté tresce lidi, a též dává pokrmu hojnost.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
Oblaky zakrývá světlo, a přikazuje mu ukrývati se za to, co je potkává.)
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Ohlašuje o něm zvuk jeho, též dobytek, a to hned, když pára zhůru vstupuje.
