Jobin 35

1 Elihu lausui ja sanoi:

Og Elihu tok til ords og sagde:

2 "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,

«Seg, trur du vel at slikt er rett, so du meir rettvis er enn Gud,

3 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'

når djervt du spør: «Kva gagn hev eg, kva løn um eg frå syndi flyr?»

4 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

På dette vil eg svara deg og likeins venerne med deg.

5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

Ditt auga du mot himmelen snu, og sjå på skyerne der uppe!

6 Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?

Di synd, kann ho vel skade honom? Lid han, um dine brot er mange?

7 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

Er du rettvis, kva gjev du honom? Kva fær han då utav di hand?

8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

Di synd vedkjem ein mann som deg, di rettferd gjeld eit menneskje.

9 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

Dei klagar yver urett stor og skrik um hjelp mot valdsmenns arm;

10 ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

men spør’kje: «Kvar er Gud, min skapar, som let ved natt lovsongar tona,

11 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'

gjev oss meir vit enn dyr på mark og meir forstand enn fugl i luft?»

12 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.

Der ropar dei - han svarar ikkje - um hjelp mot ovmod hjå dei vonde.

13 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,

Gud høyrer ei på tome ord, slikt agtar Allvald ikkje på.

14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.

Um enn du segjer du ei ser han, han ser han nok saki, bi på honom!

15 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

Og no, når vreiden hans ei refser, tru han ei kjenner dårskapen?

16 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

Men Job let upp sin munn til fåfengd, uvitugt talar han so mykje.»