Jobin 34
1 Ja Elihu lausui ja sanoi:
Још говори Елијуј и рече:
2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.
Чујте, мудри, беседу моју, и разумни послушајте ме.
3 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
Јер ухо познаје беседу као што грло куша јело.
4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
Разаберимо шта је право, извидимо међу собом шта је добро.
5 Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.
Јер Јов рече: Праведан сам, а Бог одбаци моју правду.
6 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
Хоћу ли лагати за своју правду? Стрела је моја смртна, а без кривице.
7 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,
Који је човек као Јов да као воду пије подсмех?
8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
И да се дружи с онима који чине безакоње, и да ходи с безбожним људима?
9 Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
Јер рече: Не помаже човеку да угађа Богу.
10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
Зато, људи разумни, послушајте ме; далеко је од Бога злоћа и неправда од Свемогућег.
11 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
Јер по делу плаћа човеку и даје сваком да нађе према путу свом.
12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
Доиста Бог не ради зло и Свемогући не изврће правде.
13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
Ко Му је предао земљу? И ко је уредио васиљену?
14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
Кад би на себе окренуо срце своје, узео би к себи дух свој и дисање своје;
15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Изгинуло би свако тело, и човек би се вратио у прах.
16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.
Ако си, дакле, разуман, чуј ово: слушај глас речи мојих.
17 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
Може ли владати онај који мрзи на правду? Хоћеш ли осудити оног који је најправеднији?
18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',
Каже ли се цару: Ниткове! И кнезовима: Безбожници?
19 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
А камо ли Ономе који не гледа кнезовима ко су, нити у Њега вреди више богати од сиромаха, јер су сви дело руку Његових.
20 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
Умиру за час, и у по ноћи усколеба се народ и пропадне, и однесе се јаки без руке људске.
21 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.
Јер су очи Његове обраћене на путеве човечије и види све кораке његове.
22 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.
Нема мрака ни сена смртнога где би се сакрили који чине безакоње.
23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;
Јер никоме не одгађа кад дође да се суди с Богом.
24 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.
Сатире јаке недокучиво, и поставља друге на њихово место.
25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.
Јер зна дела њихова, и док обрати ноћ, сатру се.
26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
Као безбожне разбија их на видику.
27 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,
Јер одступише од Њега и не гледаше ни на које путеве Његове;
28 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.
Те дође до Њега вика сиромахова, и чу вику невољних.
29 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,
Кад Он умири, ко ће узнемирити? И кад Он сакрије лице, ко ће Га видети? И то бива и народу и човеку.
30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.
Да не би царовао лицемер, да не би било замке народу.
31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.
Заиста, треба казати Богу: Подносио сам, нећу више грешити.
32 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'
А шта не видим, Ти ме научи; ако сам чинио неправду, нећу више.
33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.
Еда ли ће по теби плаћати, јер теби није по вољи, јер ти бираш а не Он? Ако знаш шта, говори.
34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
Људи ће разумни са мном казати, и мудар ће човек пристати,
35 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
Да Јов не говори разумно, и да речи његове нису мудре.
36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
Оче мој, нека се Јов искуша до краја, што одговара као зли људи.
37 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"
Јер домеће на грех свој безакоње, пљеска рукама међу нама, и много говори на Бога.
