Jobin 34
1 Ja Elihu lausui ja sanoi:
Još govori Elijuj i reèe:
2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.
Èujte, mudri, besjedu moju, i razumni poslušajte me.
3 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
Jer uho poznaje besjedu kao što grlo kuša jelo.
4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
Razberimo što je pravo, izvidimo meðu sobom što je dobro.
5 Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.
Jer Jov reèe: pravedan sam, a Bog odbaci moju pravdu.
6 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
Hoæu li lagati za svoju pravdu? strijela je moja smrtna, a bez krivice.
7 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,
Koji je èovjek kao Jov da kao vodu pije potsmijeh?
8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
I da se druži s onima koji èine bezakonje, i da hodi s bezbožnijem ljudima?
9 Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
Jer reèe: ne pomaže èovjeku da ugaða Bogu.
10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
Zato, ljudi razumni, poslušajte me; daleko je od Boga zloæa i nepravda od svemoguæega.
11 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
Jer po djelu plaæa èovjeku i daje svakome da naðe prema putu svojemu.
12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
Doista Bog ne radi zlo i svemoguæi ne izvræe pravde.
13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
Ko mu je predao zemlju? i ko je uredio vasiljenu?
14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
Kad bi na nj okrenuo srce svoje, uzeo bi k sebi duh njegov i dihanje njegovo;
15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Izginulo bi svako tijelo, i èovjek bi se povratio u prah.
16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.
Ako si dakle razuman, èuj ovo: slušaj glas rijeèi mojih.
17 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
Može li vladati onaj koji mrzi na pravdu? hoæeš li osuditi onoga koji je najpravedniji?
18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',
Kaže li se caru: nitkove! i knezovima: bezbožnici?
19 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
Akamoli onomu koji ne gleda knezovima ko su, niti u njega vrijedi više bogati od siromaha, jer su svi djelo ruku njegovijeh.
20 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
Umiru zaèas, i u po noæi uskoleba se narod i propadne, i odnese se jaki bez ruke ljudske.
21 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.
Jer su oèi njegove obraæene na putove èovjeèije i vidi sve korake njegove.
22 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.
Nema mraka ni sjena smrtnoga gdje bi se sakrili koji èine bezakonje.
23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;
Jer nikome ne odgaða kad doðe da se sudi s Bogom.
24 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.
Satire jake nedokuèljivo, i postavlja druge na njihovo mjesto.
25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.
Jer zna djela njihova, i dok obrati noæ, satru se.
26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
Kao bezbožne razbija ih na vidiku.
27 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,
Jer otstupiše od njega i ne gledaše ni na koje putove njegove;
28 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.
Te doðe do njega vika siromahova, i èu viku nevoljnijeh.
29 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,
Kad on umiri, ko æe uznemiriti? i kad on sakrije lice, ko æe ga vidjeti? i to biva i narodu i èovjeku,
30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.
Da ne bi carovao licemjer, da ne bi bilo zamke narodu.
31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.
Zaista, treba kazati Bogu: podnosio sam, neæu više griješiti.
32 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'
A što ne vidim, ti me nauèi; ako sam èinio nepravdu, neæu više.
33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.
Eda li æe po tebi plaæati, jer tebi nije po volji, jer ti biraš a ne on? Ako znaš što, govori.
34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
Ljudi æe razumni sa mnom kazati, i mudar æe èovjek pristati,
35 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
Da Jov ne govori razumno, i da rijeèi njegove nijesu mudre.
36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
Oèe moj, neka se Jov iskuša do kraja, što odgovara kao zli ljudi.
37 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"
Jer domeæe na grijeh svoj bezakonje, pljeska rukama meðu nama, i mnogo govori na Boga.
