Jobin 33

1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.

Hör dock, Job, mitt tal, och gif akt på all min ord.

2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.

Si, jag låter min mun upp, och min tunga skall tala i minom mun;

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

Mitt hjerta skall tala rätt, och mine läppar skola säga ett rent förstånd.

4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

Guds Ande hafver gjort mig, och dens Allsmägtigas Ande hafver gifvit mig lif.

5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

Kan du, så svara mig; kom fram jemte mig.

6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

Si, jag hörer Gudi till, såsom du säger, och utaf jord är jag också gjord.

7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

Dock du torf icke förfäras för mig, och min hand skall icke vara dig för svår.

8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

Du hafver talat för min öron; dins ords röst måste jag höra.

9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

Jag är ren och utan all last, oskyldig, och hafver ingen synd.

10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

Si, han hafver funnit en sak emot mig, derföre håller han mig för sin fienda;

11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

Han hafver satt min fot i stocken, och förvarat alla mina vägar.

12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

Si, rätt derutaf besluter jag emot dig, att du icke äst rättfärdig; ty Gud är mer än en menniska.

13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

Hvi vill du träta med honom, att han icke gör dig räkenskap på allt det han gör?

14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

Om Gud en gång något befaller, skall man då icke först se derefter, om det rätt är.

15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

Uti synenes dröm om nattene, när sömnen faller uppå menniskorna, när de sofva på sängene;

16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

Då öppnar han menniskors öra; och förskräcker dem, och näpser dem;

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

På det han skall vända menniskona ifrån olycko, och förvara henne för öfvermod.

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

Han skonar hennes själ för förderf, och hans lif, att det icke skall falla i svärdet;

19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

Och näpser honom med sveda uppå hans säng, och all hans ben mägteliga;

20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

Och far så med honom, att honom vämjes vid maten, och hans sjal icke hafver lust till att äta.

21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

Hans kött försvinner, så att man intet ser det, och hans ben förkrossas, så att man icke gerna ser dem;

22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Att hans själ nalkas till förderf, och hans lif till de döda.

23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

Om nu en Ängel, en af tusende, trädde fram för honom, till att förkunna menniskone Guds rättfärdighet;

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

Då skall han förbarma sig öfver honom, och säga: Han skall förlossad varda, att han icke skall fara neder i förderfvet; ty jag hafver funnit en försoning.

25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

Hans kött komme sig till igen, såsom i ungdomen, och låt honom åter varda ung igen.

26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

Han skall bedja Gud, den skall bevisa honom nåder; han skall se sitt ansigte med glädje, och skall vedergälla menniskone hennes rättfärdighet.

27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;

Han skall för menniskomen bekänna, och säga: Jag hafver syndat och illa gjort, och mig är ännu för litet skedt.

28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

Han hafver förlossat mina själ, att hon icke skulle komma i förderf; utan mitt lif skulle få se ljuset.

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

Si, allt detta gör Gud två eller tre gångor med hvarjom och enom;

30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

På det han skall hemta hans själ igen utu förderfvet; och upplyser honom med de lefvandes ljuse.

31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

Gif akt häruppå, Job, och hör härtill, och tig, att jag må tala.

32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

Men hafver du något att tala, så svara mig. Säg, äst du rättfärdig; jag vill gerna hörat.

33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

Hafver du ock intet, så hör mig, och tig; jag vill lära dig visdom.