Jobin 33
1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.
Azonban halljad csak, Jób, beszédemet és mind a szavaimra figyelj.
2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
Íme, kérlek, megnyitottam számat, nyelvem megszólalt ínyemen.
3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
Szívem egyenessége az én mondásaim, s a tudást tisztán mondják meg ajkaim.
4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
Isten szelleme alkotott engem, s a mindenható lehelete éltet engem.
5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
Ha teheted, válaszolj nekem, sorakozz elém, állj ki.
6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
Lám, én olyan vagyok Isten előtt, mint te magad, agyagból szakasztattam én is.
7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
Íme, az én rettenésem nem ijeszt téged, és nyomásom nem nehezül rád.
8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
Ugyancsak mondottad füleim hallatára, és szavak hangját hallottam:
9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
Tiszta vagyok, bűntett nélkül, mocsoktalan vagyok és nincs bűnöm;
10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;
lám, ürügyeket talál ki ellenem, tekint engem a maga ellenségének;
11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'
karóba teszi lábaimat, megvigyázza mind az ösvényeimet.
12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
Lám, ebben nincs igazad, felelem neked, mert halandónál nagyobb az Isten.
13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
Miért pöröltél ellene, hogy semmi szavával nem felel?
14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
Mert egyszer beszél Isten, meg kétszer – nem látja meg.
15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
Álomban, éjjeli látományban, mikor mély álom esik az emberekre, szendergéskor a fekvőhelyen:
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
akkor megnyilatkozik az emberek füle előtt és fenyítésükre pecsétet tesz,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
hogy eltávolítsa az embert attól a mit tett s a férfiú elől a gőgöt eltakarja,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
visszatartsa lelkét a sírveremtől, és életét attól, hogy fegyver által ne múljék ki.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
S büntettetik fájdalom által fekvőhelyén, meg csontjainak legtöbbje állandóan;
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
s undorrá teszi előtte élete a kenyeret és lelke a kívánatos ételt.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
Húsa lefogy, úgy hogy láthatatlan, s lekopasztattak csontjai, melyeket nem láttak;
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
s közeledett lelke a veremhez és élete a halálthozókhoz.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
Ha van mellette szószóló angyal, ezer közül egy, hogy valljon az ember mellett egyenességéről:
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
akkor megkegyelmez neki és mondja: nehogy a verembe szálljon, mentsd föl, találtam váltságot!
25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
Duzzad a húsa az ifjú erőtől, visszatér fiatal kora napjaihoz.
26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Fohászkodik Istenhez, és kedvesen fogadja, riadás közt látja színét és viszonozza az embernek az ő igazságát.
27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
Éneket mond az emberek előtt és szól: vétkeztem, az egyenest elgörbítettem, de nem bánt velem hasonlóan;
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
megváltotta lelkemet, nehogy a verembe szálljon, és életem láthatja a világosságot.
29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
Lám, mindezeket míveli Isten, kétszer, háromszor a férfival;
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
hogy visszahozza lelkét a sírveremből, hogy megvilágosodjék az élet világosságában.
31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
Figyelj, Jób, hallgass rám, légy csendes, majd beszélek én!
32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
Ha vannak szavaid, válaszolj nekem, beszélj, mert kívánom, hogy igazoljalak;
33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."
ha nincsenek, hallgass te reám, légy csendes, és majd tanítlak bölcsességre.
