Jobin 33

1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.

Maintenant donc, Job, écoute mes discours, Prête l’oreille à toutes mes paroles!

2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.

Voici, j’ouvre la bouche, Ma langue se remue dans mon palais.

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

C’est avec droiture de cœur que je vais parler, C’est la vérité pure qu’exprimeront mes lèvres:

4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

L’esprit de Dieu m’a créé, Et le souffle du Tout-Puissant m’anime.

5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

Si tu le peux, réponds-moi, Défends ta cause, tiens-toi prêt!

6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

Devant Dieu je suis ton semblable, J’ai été comme toi formé de la boue;

7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

Ainsi mes terreurs ne te troubleront pas, Et mon poids ne saurait t’accabler.

8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

Mais tu as dit à mes oreilles, Et j’ai entendu le son de tes paroles:

9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

Je suis pur, je suis sans péché, Je suis net, il n’y a point en moi d’iniquité.

10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

Et Dieu trouve contre moi des motifs de haine, Il me traite comme son ennemi;

11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

Il met mes pieds dans les ceps, Il surveille tous mes mouvements.

12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

Je te répondrai qu’en cela tu n’as pas raison, Car Dieu est plus grand que l’homme.

13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

Veux-tu donc disputer avec lui, Parce qu’il ne rend aucun compte de ses actes?

14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

Dieu parle cependant, tantôt d’une manière, Tantôt d’une autre, et l’on n’y prend point garde.

15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

Il parle par des songes, par des visions nocturnes, Quand les hommes sont livrés à un profond sommeil, Quand ils sont endormis sur leur couche.

16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

Alors il leur donne des avertissements Et met le sceau à ses instructions,

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

Afin de détourner l’homme du mal Et de le préserver de l’orgueil,

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

Afin de garantir son âme de la fosse Et sa vie des coups du glaive.

19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

Par la douleur aussi l’homme est repris sur sa couche, Quand une lutte continue vient agiter ses os.

20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

Alors il prend en dégoût le pain, Même les aliments les plus exquis;

21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

Sa chair se consume et disparaît, Ses os qu’on ne voyait pas sont mis à nu;

22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Son âme s’approche de la fosse, Et sa vie des messagers de la mort.

23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

Mais s’il se trouve pour lui un ange intercesseur, Un d’entre les mille Qui annoncent à l’homme la voie qu’il doit suivre,

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

Dieu a compassion de lui et dit à l’ange: Délivre-le, afin qu’il ne descende pas dans la fosse; J’ai trouvé une rançon!

25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

Et sa chair a plus de fraîcheur qu’au premier âge, Il revient aux jours de sa jeunesse.

26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

Il adresse à Dieu sa prière; et Dieu lui est propice, Lui laisse voir sa face avec joie, Et lui rend son innocence.

27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;

Il chante devant les hommes et dit: J’ai péché, j’ai violé la justice, Et je n’ai pas été puni comme je le méritais;

28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

Dieu a délivré mon âme pour qu’elle n’entrât pas dans la fosse, Et ma vie s’épanouit à la lumière!

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

Voilà tout ce que Dieu fait, Deux fois, trois fois, avec l’homme,

30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

Pour ramener son âme de la fosse, Pour l’éclairer de la lumière des vivants.

31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

Sois attentif, Job, écoute-moi! Tais-toi, et je parlerai!

32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

Si tu as quelque chose à dire, réponds-moi! Parle, car je voudrais te donner raison.

33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

Si tu n’as rien à dire, écoute-moi! Tais-toi, et je t’enseignerai la sagesse.