Jobin 33
1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.
And yet, I pray thee, O Job, Hear my speech and [to] all my words give ear.
2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
Lo, I pray thee, I have opened my mouth, My tongue hath spoken in the palate.
3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
Of the uprightness of my heart [are] my sayings, And knowledge have my lips clearly spoken.
4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
The Spirit of God hath made me, And the breath of the Mighty doth quicken me.
5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
If thou art able — answer me, Set in array before me — station thyself.
6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
Lo, I [am], according to thy word, for God, From the clay I — I also, have been formed.
7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
Lo, my terror doth not frighten thee, And my burden on thee is not heavy.
8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
Surely — thou hast said in mine ears, And the sounds of words I hear:
9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
'Pure [am] I, without transgression, Innocent [am] I, and I have no iniquity.
10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;
Lo, occasions against me He doth find, He doth reckon me for an enemy to Him,
11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'
He doth put in the stocks my feet, He doth watch all my paths.'
12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
Lo, [in] this thou hast not been righteous, I answer thee, that greater is God than man.
13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
Wherefore against Him hast thou striven, When [for] all His matters He answereth not?
14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
For once doth God speak, and twice, (He doth not behold it.)
15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
In a dream — a vision of night, In the falling of deep sleep on men, In slumberings on a bed.
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
Then He uncovereth the ear of men, And for their instruction sealeth:
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
To turn aside man [from] doing, And pride from man He concealeth.
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
He keepeth back his soul from corruption, And his life from passing away by a dart.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
And he hath been reproved With pain on his bed, And the strife of his bones [is] enduring.
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
And his life hath nauseated bread, And his soul desirable food.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
His flesh is consumed from being seen, And high are his bones, they were not seen!
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
And draw near to the pit doth his soul, And his life to those causing death.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
If there is by him a messenger, An interpreter — one of a thousand, To declare for man his uprightness:
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
Then He doth favour him and saith, 'Ransom him from going down to the pit, I have found an atonement.'
25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
Fresher [is] his flesh than a child's, He returneth to the days of his youth.
26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
He maketh supplication unto God, And He accepteth him. And he seeth His face with shouting, And He returneth to man His righteousness.
27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
He looketh on men, and saith, 'I sinned, And uprightness I have perverted, And it hath not been profitable to me.
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
He hath ransomed my soul From going over into the pit, And my life on the light looketh.'
29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
Lo, all these doth God work, Twice — thrice with man,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
To bring back his soul from the pit, To be enlightened with the light of the living.
31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
Attend, O Job, hearken to me, Keep silent, and I — I do speak.
32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
If there are words — answer me, Speak, for I have a desire to justify thee.
33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."
If there are not — hearken thou to me, Keep silent, and I teach thee wisdom.
