< Jobin 32 >

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
De tre männen upphörde nu att svara Job, eftersom han höll sig själv för rättfärdig.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Då blev Elihu, Barakels son, från Bus, av Rams släkt, upptänd av vrede. Mot Job upptändes han av vrede, därför att denne menade sig hava rätt mot Gud;
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
och mot hans tre vänner upptändes hans vrede, därför att de icke funno något svar varmed de kunde vederlägga Job
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Hittills hade Elihu dröjt att tala till Job, därför att de andra voro äldre till åren än han.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
Men då nu Elihu såg att de tre männen icke mer hade något att svara, upptändes hans vrede.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Så tog då Elihu, Barakels son, från Bus, till orda och sade; Ung till åren är jag, I däremot ären gamla. Därför höll jag mig tillbaka och var försagd och lade ej fram för eder min mening.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Jag tänkte: »Må åldern tala, och må årens mängd förkunna visdom.»
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Dock, på anden i människorna kommer det an, den Allsmäktiges livsfläkt giver dem förstånd.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
Icke de åldriga äro alltid visast, icke de äldsta förstå bäst vad rätt är.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Därför säger jag nu: Hör mig; jag vill lägga fram min mening, också jag.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Se, jag väntade på vad I skullen tala, jag lyssnade efter förstånd ifrån eder, efter skäl som I skullen draga fram.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
Ja, noga aktade jag på eder. Men se, ingen fanns, som vederlade Job, ingen bland eder, som kunde svara på hans ord.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Nu mån I icke säga: »Vi möttes av vishet; Gud, men ingen människa, kan nedslå denne.»
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Skäl mot min mening har han icke lagt fram, ej heller skall jag bemöta honom med edra bevis.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
Se, nu stå de bestörta och svara ej mer, målet i munnen hava de mist.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
Och jag skulle vänta, då de nu intet kunna säga, då de stå där och ej mer hava något svar!
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Nej, också jag vill svara i min ordning, jag vill lägga fram min mening, också jag.
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
Ty, fullt upp har jag av skäl, anden i mitt inre vill spränga mig sönder.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Ja, mitt inre är såsom instängt vin, likt en lägel med nytt vin är det nära att brista.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Så vill jag då tala och skaffa mig luft, jag vill upplåta mina läppar och svara.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Jag får ej hava anseende till personen, och jag skall ej till någon tala inställsamma ord.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
Nej, jag förstår ej att tala inställsamma ord; huru lätt kunde ej eljest min skapare rycka mig bort!

< Jobin 32 >